Jos Pirkkalassa asuessa oli yksi harmin aihe se ettei ikinä päästy livemusiikkia katsomaan, täällä sitä huolta ei ole. Saattoihan tuo Pirkkalassakin olla vähän omasta saamattomuudestakin kiinni, mutta yleensä silloin (harvoin) kun etukäteen bongasi kiinnostavan keikan, ei se onnistunut aikataulullisesti syystä tai toisesta koskaan.
Jo aiemmin laitoin videota komeasta rumpumusiikista jota on rannalla yleensä joka ilta auringonlaskun aikaan. Eilen taisi muuten olla eka ilta meille täällä ollessa ettei rumpaleita näkynyt. Käveltiin rantaan lauantai-illan kunniaksi jo hyvissä ajoin, kun oli tiedossa että rantaravintolassa (Gomera lounge pianobar) soittaa Gomera Flamenco Trio, jotka jäivät viime talven rantasoittajista meille parhaiten mieleen. Talven tulon huomaa täällä siitä, että eri maalaiset muusikot kerääntyvät tänne talvea pakoon, ja soittavat rannalla kustantaakseen elonsa.
Heti kun rantaan saavuttiin, oli kitara kainalossa puolalainen kitaristi joka vakuutti meidät kitaroinnillaan jo aiemmin viikolla uimareissulla. Napattiin iltapalapöytä mahdollisimman läheltä, eikä ollut yhtään hullumpi esitys nytkään, kovin espanjalaisen ja mahtipontisen kuuloista settiä. Kävin kaverilta kysymässä meinaako kauankin viipyä, niin talven ajan oli vastaus. Harmi etten millään muista taiteilijan nimeä, ja videointikin jäi hienon valaistuksen ihmettelyn jalkoihin.
Kun illan ensimmäinen artisti lopetti, bongattiin seuraava aloittelemassa vähän matkan päässä rantakadulla; englantilainen trubaduuri joka lauloi, soitti kitaraa ja huuliharppua sekä jonkinlaista kazoo pillin ja torven yhdistelmää. Sekä heitti herjaa meille tai meistä, miten sen vaan haluaa tulkita, kun napattiin vapaa penkki suoraan artistin edestä. Nimi jäi taas ikäväkyllä pimentoon (pitää tämä korjata kun tyyppiä varmaan vielä uudestaankin kuunnellaan). Tosi taitava kaveri ja hieno show!
Kun tämä taiteilija lopetti, olikin naapurissa jo Gomera Flamenco Trio tekemässä soundcheckiä, eli eikun sinne. Muistikuvat ei olleet väärät, tosi hyvä keikka oli tämäkin! Flamencojazzin laulutyyli on kyllä meikäläisen ei-niin-asiantuntevaan makuun vähän kummallinen (tuo vahvasti mieleen itämaisen musiikin), mutta musiikki, eläytyminen ja tunnelma aika hauskat. Jarmo arvostaa näiden kitarointia kovasti, ja haukkui tämän mun videopätkän kelvottomaksi esimerkiksi bändin musiikista. Videon pätkä saattaa toki kuulostaa vähän ruotsinlaivamusiikille, mutta keikan edetessä tallentaminen taas jäi taka-alalle.
Aika livemusiikkipitoinen ilta siis. Ja aika huippua että kolmen hyvän livesetin jälkeen kotiin kävellessä on kello kutakuinkin 11 😀
Tammi-helmikuussa La Caleran rannalle kerääntyy Gomera street band joka ei varmasti jää huomaamatta kun toistakymmentä muusikkoa esittää varsin taitavasti yhdessä klassikkobiisejä. Katusoittajat tekevät osaltaan VGR:stä juuri niin mukavan paikan kuin se on. Yleensä soittajat ovat vielä todella taitavia ansaitsevat kyllä kolikkonsa joita hattuihinsa tms. saavat. Mukavaa että kirjoitat blogiasi. Seurailen mielenkiinnolla millaiseksi arki saarella muotoutuu ja minkälainen byrokratiapyöritys ulkomailta muuttavaa odottaa. Ei sillä että itse sinne olisin muuttamassa mutta, joskus siitä vain puolihuolimattomasti haaveilleena. Sen Puolalaisen nimi on muuten Martin Zlotnicki. Ja niitä tiskiharjoja saa rautakaupasta.
Katusoittajia oli paljon myös viime talvena kun täällä käytiin, osin samoja kasvoja ja järjestäin kaikki tosi hyviä. Viime viikolla vielä ihmeteltiin täällä musiikin vähyyttä, mutta marraskuu tuo näköjään muusikot paikalle 🙂 Ja kyllä, kruunaavat tämän paikan olemassaolollaan.