Sunnuntain kunniaksi ajettiin Alojeraan, ihan vaan koska ei oltu käyty siellä. Alojera on pieni kylä saaren luoteisrannalla. Tämä paikka oli esillä kun etsittiin tämän syksyn majoitusta ennen tänne lähtöä, muttei sieltä (onneksi) löytynyt sopivaa, taisiis sopivan hintaista kotia. Mielikuva oli että kylä on syrjässä ja pieni, mutta upeilla maisemilla varustetttu paikka. Todellisuus oli että tie sinne oli yllättävän pitkä, 30km Vallesta mutta kiemurat saivat sen tuntumaan oikeasti pitkälle. Tämän saaren mittakaavassa en myöskään osannut pitää maisemia niin erikoisina, täällä toki tämä asia saakin ihan uuden mittakaavan. Ranta oli kivikkoinen ja ainakin tällä kertaa meri oli kyllä tosi levoton, en ihan äkkiä olisi uimaanmenoa harkinnut. Pohjoispuolella saaria tämä on ainakin talviaikaan yleistä, etelässä on leppoisampaa. Rannalla oleva kylä oli myös oikeasti tosi pieni, varsinainen keskusta -ei niin vilkkaan oloinen sekään- on hiukan ylempänä rinteessä.
Paikanpäällä mietittiin että voisi olla ihan kiva asustaa täällä pari päivää meren pauhua seuraamassa, mutta jos olisi saatu koko syksyn majoitus Alojeran rannalta, olisi kyllä varmaan jo vaihdettu maisemaa vaikka syrjässä yleensä viihdytäänkin. Ja tässä välissä vielä huomio että Alojera ja Alajero on kaksi eri paikkaa; jälkimmäisessä asuttiin hetki viime talvena ja siellä asuisin mieluusti pidempäänkin.
Puolivälissä matkaa käytiin lenkillä, oli hauska löytää ihan uudenlaista maisemaa: polku kulki alkumatkan kostealla nurmella. Maisema näytti enemmän jollekin muulle maalle kuin se Gomera jota on tähän asti katseltu. Koitettiin bongata komootin polkukartasta etukäteen lyhyehkö rengaslenkki, joita ei kovin paljoa ole tarjolla. Täällä on kuitenkin yleensä parempi suunnistaa olemassaolevien polkujen mukaan, kun muuten tulee yleensä seinä vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja on toki myös luonnon kannalta parempi jos ei ihan joka paikkaa tallata. Tällä(kin) kertaa polku jota pitkin piti autolle palata oli hiukan kyseenalainen: se on kyllä joskus ollut polku, mutta oli ihan hiukan umpeenkasvanut eikä ihan ihanteellinen sortsit jalassa kuljettavaksi…
Tänään maanantaina ajettiin taas San Sebastianiin. Jarmolle tuli jo torstaina viesti että odotetun nie-numeron voi hakea. Minulle ei tullut, mutta toivottiin että viesti joko tulisi viimeistään tänään tai olisi vain jäänyt matkalle. Näinhän asia ei tietenkään ollut, vaan Nie-numero tosiaan oli odottamassa vain Jarmoa, mysteeriksi jäi milloin sellainen saapuu allekirjoittaneelle. Tuon numeron kun tarvitsisi mm. työnhakuun, pankkitilin avaamiseen ynnämuuhun yhtään virallisempaan toimintaan, niin toivoa sopii ettei koko anomus ole jäänyt matkalle.
Kun nuo nie:t saadaan, helpottaa se montaa asiaa. Sen jälkeen voi hakea töitä myös virallisemmin, ja siihen taas miltei pitäisi olla täkäläinen pankkitili ja puhelinnumero, jotka myös vaativat tuon nie:n. Sen jälkeen aletaankin haaveilemaan ns. väliaikaisesta oleskeluluvasta, ”recidencia”sta. Nie mahdollistaa työnteon, asunnon vuokraamisen/ostamisen ynnämuun toiminnan. Tuo tilapäinen oleskelulupa taas tuo mukanaan mm pääsyn julkiseen terveydenhuoltoon ja mikä tärkeintä, 75% alennukset saarten välisistä sekä saarten ja mantereen välisestä laivaliikenteestä.
Tuon tilapäisen oleskeluluvan hakemiseen taas tarvitaan nie:n lisäksi mm todistus työpaikasta tai toimivasta yritystoiminnasta, tai riittävästä rahamäärästä espanjalaisella tilillä jotta voi elättää itsensä, sekä kirjallinen, pidempi vuokrasopimus. Tätä kohti siis nyt pyritään. Tilapäisen oleskeluluvan voi sitten muuttaa pysyväksi asuttuaan saarilla 5 vuotta.
Tuo vuokrasopimus-kohta aiheuttaa tällä hetkellä aika paljon päänvaivaa. (niin toki kaikki muutkin kohdat, muttei niistä nyt sen enempää :D)
Meillä on tosiaan tämä asunto sovittuna tammikuun puoliväliin asti. Ajatuksena oli että siihen mennessä tiedettäisiin enemmän jatkon suunnitelmista, tai mieluummin joku hoksaisi ostaa meidän tilan ja oltaisiin etsimässä jo jotakin omaa tämän tilalle. Nyt on selvinnyt että talven yli voi olla hankala saada enää myöhemmin varattua tätä tai mitään vastaavanlaista majoitusta: Kanariansaarille povataan normaalia suurempaa matkustajamäärää tälle talvelle, mikä varmasti näkyy jo myös tämänkin saaren majoitusvarauksissa. Katse siis kohti normaaleja pitkäaikaisia vuokra-asuntoja. Ongelmana vain on se, että on tosi vaikea arvata onko tammikuuhun mennessä saatu tälle puolen saarta niin hyvin töitä että pitäisi jäädä tänne, vai pitäisikö töiden perässä ajautua kohti pääkaupunkia. Olettaen siis että koiran kanssa löydetään sopivan hintaisia vuokra-asuntoja niin että päästään ihan valitsemaan. Nykyinen paikkakin on kiva, jos ei aamuöistä liikenteen melua huomioi, muttei olla vielä selvitetty saisiko tähän edes niin virallista sopimusta että riittäisi tuon residencian vaatimuksiin.
Päänvaivaa siis piisaa, mutta ehkä tästä vielä ajanmittaan viisastutaan -toivottavasti ennenkuin kaikki majoitukset on varattu.
