Askelia kohti Gomeralaisuutta

Valle Gran Reyn laakso taas kerran, päivälenkin varrelta Aruresta kuvattuna.

Löydettiin Vallesta elektroniikkakauppa jossa myyjät puhuivat englantia, ja saatiin hankittua meille täkäläinen puhelinnumero. Pidetään edelleen omat Suomalaiset numerot käytössä ja ns. ”ykköspuhelimissa”, niille taitaa edelleen olla enemmän käyttöä Suomeen soitellessa, ja täkäläisten kanssa voi vaihtaa whatsupp-viestejä myös Suomen numeroista.

Vanhaan tallin älyttömään puhelimeen laitettiin nyt tämä espanjalainen sim. Ongelmana vain on ettei siinä ole whatsupp-mahdollisuutta, mutta täkäläiset saavat kuitenkin siihen soitettua edullisesti mikä voi helpottaa mm. virallisten asioiden hoitamista, olettaen että yhteistä kieltä on puhelun verran :). Täällä liittymät eivät sisällä sms-viestejä vaan niistä maksetaan erikseen, eikä niitä siksi juuri kukaan käytä. Uusi liittymä on kuin onkin nyt prepaid, vaikka olisin ns. oikeaa liittymää haikaillut, mutta tuo ajanee nyt asiansa eikä maksa ylimääräistä.

Työasioihinkin on tullut edistystä, minulle tarjottiin virallista 3pv/viikossa sopimusta hostellisiivoojana.

Aika ristiriitaiset fiilikset -tuo työmäärä riittäisi juuri noihin virallisuuksiin mitä kohti pyritään, eli kaupungin asukkaaksi ilmoittautumiseen ja residencian hakemiseen. Ehkä jopa perus-elämiskulujen kattamiseen, ainakin kun etsii muita projekteja oheen -palkkatarjouskin on jo ihan lähellä Suomen hevosenhoitajan minimipalkan tasoa.

Silti, kun näen vaaleanpunaisilla laseillani vielä kivempia työpaikkoja joihin en vaan ole vielä ehtinyt marssia paikanpäälle, ja parista paikasta on jo väläytelty että voisin mennä vähän myöhemmin käymään, en sitten niin millään haluaisi sitoutua tähän paikkaan ihan vielä. Töitä olisi tarjolla toukokuuhun asti, ja onhan se tosi kauan!? Niinkuin eilen kirjoitin (Viikonloppu hostellisiivoojan silmin – Pieni Talo Gomeralla), tämä on tosi opettava ja maailmaani avartava paikka olla töissä, mutta että puoleksi vuodeksi? Äh.

Vastasin että varmistetaan asiaa keskiviikkona kun olen seuraavan kerran menossa.

Vielä ei ole myöskään varmuutta asuinpaikasta tammikuun jälkeen, joskin tänään laitettiin vuokraemännälle kyselyä josko voitaisiin kuitenkin jäädä tänne. Ja jos kävisi niin iloisesti että jo ennen kevättä pystyttäisiin jotakin omaa hankkimaan (toivottavasti!) niin sehän muuttaisi myös kuvioita jonkinverran.

Jokatapauksessa tässä on kyllä mahdollisuudet vielä Gomeralaistuakin. Saas nähdä.

Kuvassa vuokraemännän terveiset -tällä kertaa iso pussillinen appelsiineja tien toiselta puolen. Yksi jo pisteltiin, ja vaikkei appelsiini ole kuulunutkaan meidän kummankaan ykkösherkkuihin niin nyt oli kyllä paras yksilö ikinä. On se vaan niin hassua että täällä kasvaa appelsiinit, mangot ja banaanit pihassa -siihen(kään) ei ole vielä tottunut.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

Vastaa