Tammikuussa pääsin flunssan jälkimainingeissa tutustumaan täkäläiseen terveyskeskukseen ja lääkäripalveluihin. Tauti jätti jälkeensä jatkuvan köhän, ja kun sen oheen eräänä aamuna ilmestyi kova rintakipu, huolestuin sen verran että motivoiduin perehtymään asiaan.
Aiemmin ei olla terveyspalveluja tarvittu hammaslääkäriä enempää, ja sekin hoidettiin yksityisellä puolella. Meidän terveyskeskus sijaitsee alle puolen kilometrin päässä kotoa, ja palvelee 24/7. Tosin sinne ei voi vain marssia aikaa varaamaan vaan se pitää hoitaa puhelimitse, hätätilanteet sitten toki asia erikseen. Keväällä koitin varata puhelimitse aikaa verikokeisiin, mutta langan toisesta päästä tuli liian vaikeita kysymyksiä ja päädyin ottamaan verikokeet kesällä Suomessa 🙂
Nyt asiaa tutkittuani havaitsin että ajan voi varata netissäkin; seuraavalle päivälle löytyy aikoja sairaanhoitajalle sekä 20min aikoja lääkärille. Varasin ajan ja menin paikalle, ja aikalailla ajallaan lääkäri huhuili minut sisään. Tehtyään perustutkimukset antoi minulle lähetteen keuhkoröntgeniin johon voi lähetteellä mennä milloin vain. Tuo tuli vähän yllätyksenä ja meinasi tuntua vähän liioittelullekin kun en oloani niin kovin sairaaksi tuntenut, mutta toki menin kuvat ottamaan kun sellaisiin kerran käskettiin. Röntgen sijaitsee sairaalassa pääkaupungissa San Sebastianissa, siis eikun bussilla seuraavana aamuna suoraan sairaalalle. Tässä vaiheessa varsinaisesta flunssasta oli jo niin kauan aikaa, ettei tarvinnut jännittää muita tartuttavansa.
Sairaala on mukavan pieni ja ihan uuden oloinen rakennus. Opasteet olivat selkeät ja oli helppo löytää oikeaan paikkaan, ja tiskin takana olevat virkailijat neuvoivat mielellään. Kovin kauaa ei taaskaan tarvinnut odottaa kun käskettiin kuviin ja sieltä taas kohti kotia. Kuvat siirtyvät sähköisinä lääkärille. Kahvit ehdin juoda sairaalan kahvilassa ennenkuin paluubussi kotiin saapui taas ovelle. Bussimatka, n. 60km kippurateitä, kesti puolisentoista tuntia suuntaansa ja maksoi 5e/suunta. Hyvin toimii palvelu lähes ovelta ovelle tuohon hintaan, ja jos matka vähän kestääkin, on bussista yllättävän hyvä katsella maisemia vähän omaa autoa korkeammalta.
Samainen lääkäri määräsi myös verikokeisiin, ja se olikin vähän hitaampi homma. Verikokeita otetaan täällä vain 2 kertaa viikossa, ja ne matkaavat tutkittaviksi Teneriffalle asti. Seuraavan verikoepäivän ajat lienivät täynnä, joten sain ajan lähes viikon päähän. Luulisin että jos tilanne olisi kiireinen, saisi verikokeet varmaan otettua pikanakin, mutta siitä ei ole (onneksi) kokemusta. Marssin aamukahdeksalta taas omalle terpparille, ja siellä olikin käynnissä tehokas verikoe-aamu. Aula oli täynnä pelkästään verikokeisiin tulijoita, ja henkilökunta nimen kysyttyään antoi käteen sopivan määrän tyhjiä putkiloita sekä lähetteen kokeen ottajalle. Molemmissa aulan vastaanottohuoneissa (normaalisti toisessa on lääkäri ja toisessa hoitaja) oli menossa verikokeiden otto, ja sinne ohjattiin jokainen vuorollaan; sisään, moro, veri putkiloihin ja ulos, takaisin kotiin aamupalalle. Tehokasta!
Tämän jälkeen varasin taas ajan lääkärille netistä, ja nyt sain ajan meidän omalääkärille. Viimeksi hän ei kaiketi ollut saatavilla, kun päädyin tuohon aulan lääkärihuoneeseen. Omalääkäri oli oikein mukava naisihminen, sanaakaan hän ei puhunut englantia mutta oli tyytyväinen siihen että edes yritän oppia espanjaa, ja onnistuttiin kommunikoinnissa ihan kohtuullisesti. Kuvissa ei ollut mitään vakavaa, ja tämän kirjoittamiseen mennessä terveys on jo ihan priima ja köhäkin loppunut jo ajat sitten. Täällä muuten apteekin yskänlääkkeet ihan auttaa siihen yskään! Niin lääkärin määräämä kuin se luontaistuotteempikin versio.
Tähän astinen kokemus kunnallisesta sairaanhoidosta on siis varsin positiivinen. Ajan sai varattua kivasti, hoitoon pääsi pian vaikkei hätä ollutkaan, vain verikokeet toivat hommaan viivettä. Vastaanotto joka kerralla 10+, huolimatta vielä(kin) kankeasta kielitaidosta. Kaikki tähän asti tehty hoito kuuluu sosiaaliturvamaksuihin jota yrittäjänä maksetaan kuukausittain. Reseptilääkkeistä joutuu maksamaan itse noin puolet. Tiedossa toki on että kiireettömiin operaatioihin täälläkin saa jonottaa, ja vaikeampiin operaatioihin voi joutua lähtemään Teneriffalle.
Kaikenkaikkiaan vaikuttaa kuitenkin sille ettei tarvitse olla huolissaan vaikka onnistuisi sairastumaankin.
Tätä oli kiinnostavaa lukea. Homma tuntuu toimivan paremmin kuin Suomessa. Minkähänmoinen määrä lääkäreitä ja hoitajia La Gomeralla on asukasta kohden? Jotenkin arvaisin, että vähemmän kuin suomessa.