Vähän haastavampaa lenkkeilyä

Meillä molemmilla on tällä viikolla töitä vähän turhan vähän, joten ehdittiin lähteä vielä kahdestaankin vaeltamaan.

To do-listalla on ollut 11km lenkki Vallehermosossa. Reitti meni alkuun pitkään pientä tietä pitkin, ja lopussa on lenkki polkua pitkin. Tuon lenkin kohdalla luki komootissa teksti ”A part of this route comprises technical, difficult, or hazardous terrain. Specialist equipment and prior experience may be required.” Ajattelin tuon tarkoittavan taas kiikkerämpää pätkää nousua, ja koska tuota pätkää ei ole ihan pakko mennä jos näyttää mahdottomalle, ei se haitannut. Polusta mentiin kerran ohi ja jouduttiin palaamaan etsimään, sen verran umpeenkasvanut se oli. Tokihan sinne silti piti mennä, ihan vaan katsomaan jos se siitä paranisi… Jonkin matkaa oltiin menty umpiheinikossa, kun karhunvatukat alkoivat. Piikkejä oli joka paikassa, sääret täynnä naarmuja eikä polkua näkynyt pusikolta ollenkaan, mutta jatkettiin tietenkin koska ”kyllä se kohta paranee”… Ei parantunut. Puolivälin jälkeen polku, taisiis entinen polku, oli oikeasti ihan mahdoton kulkea, mutta siinä kohtaa ei enää haluttu kääntyä takaisinkaan. Lipoisa polku rinteessä, ei näkyvyyttä maahan, ja ihan täynnä karhunvatukkaa. Koira selvisi polusta ihan ihmeen hyvin, kerran tuli nenänpielestä verta mutta yhtään piikkiä en siitä ole jälkikäteen kaivanut. Me muut sensijaan irroteltiin piikkioksia sääristä ja vaatteista ihan koko ajan, ja edettiin kiroillen ehkä 10metriä minuutissa.

Jalat oli ihan verillä polun jälkeen molemmilla ja Jarmolla kengät veressä, mutta koira selvisi naarmuitta ja mekin putoamatta rinteeseen. Tulipa tehtyä. Ei jatkoon tämä polku 😀

Tosin muu osuus reitistä oli varsin kiva, maisemat yhtä hyvät kuin aina ja kukkia, lintuja ja perhosia riitti ihailtavaksi. Suurin osa reitistä oli myös sopivasti puiden varjossa suojassa helteeltä.

Säät alkoivat nyt täällä pikkuhiljaa lämpenemään kohti kesää: päivisin on ollut tähänkin asti lämmin auringon paistaessa, mutta nyt illatkaan eivät ole enää niin kylmiä. Aamuisin on edelleen ollut 16-17 astetta, mutta kun aurinko nyt tulee vuoren takaa esiin jo ysin aikaan, ei kauaa tarvitse palella. Nyt alkaa Jarmolla kiireisempi kevät töiden kanssa (minä taas puolestani toivon että töitä olisi tarpeeksi vaikka turistit vähenee..), mutta uimaan ja rannalle kyllä mennään heti kun uskotaan että on tarpeeksi lämmin. Nyt meren kaiketi pitäisi alkaa rauhoittumaan, ja toivotaan että meidän hiekkaranta palaisi pian.

Tälle keväälle haaveilen vielä jostakin pidemmästä, toivottavasti kahden päivän mittaisesta, vaelluksesta ja jostain muustakin parin päivän reissusta. Saa nähdä toteutuuko -nyt turistien vähentyessä voisi onnistua mahdollisen yöpaikan löytäminen, mutta vielä pitäisi osua kaksi vapaapäivääkin sopivaan kohtaan.