Viikko melkein lomalla

Viime viikon siskoni oli täällä parin lapsensa kanssa, ja tuon viikon olin melkein lomalla minäkin. Tein töitä vain muutamana päivänä vähän, ja muun ajan seikkailin heidän kanssaan. Viikon aikana käytiin merellä katsomassa delffiinejä, patikoitiin ylös vuorelle, käytiin flamencokeikalla, uitiin ja syötiin hyvin.

Ensimmäinen päivä lomalaisten saapumisen jälkeen vietettiin lomaa omalla kylällä, mutta jo heti seuraavana kiivettiin viereiselle vuorelle, La Mericalle ja jatkettiin vuoren lakea pitkin naapurikylään Arureen josta Jarmo haki meidät autolla. Reitti on 6km pitkä ja nousua on 700m. Tuo nousu on tietenkin heti alussa yhteenmenoon ylös vuorenrinnettä, ja on kyllä ihan riittävän rankka. Hyvin silti porukka jaksoi, vaikkei juuri (tai lainkaan 🙂 ) vuorivaelluskokemusta ollutkaan pohjalla. Viikon sääennusteet lupasivat alkuviikoksi calimaa ja loppuviikolle mahdollista sadetta, joista kumpikaan ei ollut ihanteellinen keli vuorelle kiipeämiseen, mutta valittiin näistä sitten se alkuviikon calima. Meitä ei tuo hiekkapöly juuri haitannut, se näkyy lähinnä sumuna kuvissa. Ilmanlaatu oli huono eikä urheilua silloin suositella, mutta nyt kun ei hyvän kelin ennusteita ollut tarjolla, ajattelin että yhdestä päivästä kyllä selvitään. Kuuma oli kiivetä, mittari taisi olla n. 27:ssä asteessa koko retken ajan. Tälläkin kertaa alun hikoilu palkittiin, on nuo maisemat ylhäällä ja loppureitti Arureen vaan niin upeat! Pari vuotta taisikin vierähtää ilman vierailua tällä vuorella mikä on ihan meidän talon takana. Kuvaaminen jäi Caliman ja muun aktiviteetin vuoksi vähemmälle.

Loppumatkasta joutui hetken miettimään voiko koiran kanssa mennä tietä pitkin vuohien välistä, jos isosarviset tyypit kerääntyvät viereiselle kalliolle ja puhisevat enenevässä määrin koiraa tuijottaen, eikä tiellä olevat tyypit väistä. Onneksi lopulta etujoukot uskaltautuivat tekemään meille tietä ja uskallettiin buudelinkin kanssa jatkaa matkaa 😀

Seuraavalle päivälle saatiin varattua retki merelle delfiinejä etsimään ”Glassbottom boat Yanin” kyydissä. Retki kestää ennakkotietojen mukaan 3-4 tuntia ja sisältää eläinten katselun lisäksi lopussa uimatauon ja tapastarjoilun. Hinta 30e/nenä tuntuu enemmän kuin kohtuulliselle tästä lystistä, ja firmaa ja paattia uskallan jo kahden kerran kokemuksella suositella. Tällä kertaa eläimet olivat hankalia löytää, ajeltiin Valle Gran Reystä etelää kohti ainakin parin tunnin ajan ennenkuin onnistuttiin bongaamaan lauma pilottivalaita. Pilottivalas on iso pallopäinen delfiini, joka asuu saarten alueella vakituisesti. Ainakin tällä kertaa ne olivat hiukan ujoja esittäytymään, ja vaikka niitä saatiinkin katsella hyvän aikaa, oli niiden kuvaaminen kyllä tosi vaikeaa kun vain kävivät aina pinnalla. Ihanaa oli että laiva jatkoi eläinten etsintää kunnes niitä löydettiin, olisi ollut iso pettymys jos olisi käännytty takaisin aikataulun mukaisesti sitä ennen. Täällä merieläimiä kunnioitetaan niin, ettei niiden elämää häiritä liikaa -niiden ruokkiminen tai veteenmeno on ehdottomasti kielletty, eikä eläimiä saa jahdata.

Pilottivalaiden ihastelun jälkeen ajettiin lähelle vanhan kalatehtaan tyhjentynyttä satamaa, jossa rohkeimmat kävivät uimassa. Uinti olisi kyllä houkuttanut hienossa paikassa, mutta auringon mentyä pilveen huomisia sateita ennakoiden sain laivan nokassa tuulessa seistessäni itseni niin jäähän, että Jarmo sai edustaa meidän tiimiä uinnissa, me muut syötiin tapaksia. Sää oli muuten ok -etukäteen katselin että merelle luvattiin maltillisen kokoisia aaltoja, ja silti ne tuntuivat alkumatkasta isoille. Yhtään isommilla aalloilla olisi jo merisairauspilleri kelvannut… Olin myös tosi iloinen siitä että valittiin vähän vakaampi laiva pikkupurkin sijaan, mikä meillä myös oli harkinnassa. Kun taukopaikalta lähdettiin kotiin, onnistui kuski vielä bongaamaan meille kilpikonnan, mikä yksinään kellui keskellä merta.

Loppuviikko vietettiin vähän rauhallisemmin, lähinnä ravintoloita testaillen, rannalla ollen, uiden ja lomaillen. Meri tarjoili harvinaisen tasaista pintaa talvimereksi, uimarit olisivat halunneet jo enemmänkin aaltoja 😀 Myös hiekkaranta oli onneksi vielä tallessa ja on muuten edelleen, toivottavasti vielä hyvän tovin.

Oli kiva ja piristävä viikko, kiitos läsnäolleille! Töiden kanssa kävi sikäli tuuri, että kun vain osaa töistäni pystyn itse aikatauluttamaan ja ja suurin osa menee täysin turistien aikataulujen mukaan, viimeiseen päivään asti ennen meidän vieraiden saapumista sai tehdä töitä ihan tosissaan, juuri tuon viikon sain olla hyvinkin rauhassa ja heidän lähtöpäivästään asti taas on töitä piisannut. Hyvä näin. Tosin Teneriffalle en tällä kertaa päässyt vastaan enkä viemään, mutta selvisivät näköjään matkasta näinkin 🙂

Täällä on nyt selvästi talvi. Sateita on saatu jonkinverran, vaikkakin vain tosi pieninä kuuroina, ja ilmat on viilenneet. Edelleen päivisin on helle, ainakin rannalla, mutta täällä kotona vaikka ollaan vain alle 200m korkeudella merenpinnasta, on saanut jo kaivaa villasukat ja meidän pikkuisen lämpöpatterin ajoittain esille. Tuulista on, mutta silti meri on edelleen kesäinen. Jospa siitä ehtisi taas viikonloppuna nauttimaan, toivottavasti.