Eka päivä El Hierrolla takana. Saavuttiin eilen illalla saarelle vasta pimeällä ja ajeltiin suoraan majapaikkaan Los Llanillokseen puoliväliin länsirannikkoa. Majapaikka on aika edullinen studio, vaatimaton mutta uudehko pikkuyksiö, muuten olisi ihan ok, mutta ikävästi haisee homeelle. Eiköhän täällä kuitenkin muutama yö selvitä, päivät on jokatapauksessa tarkoitus olla muualla ja torstaina sateiden alkaessa vaihtaa paikkaa. Nyt on päivät pidetty ikkunoita auki ja illat poltettu kynttilöitä ilman kuivaamiseksi kun ei muutakaan lämmitystä ole. Täällä on nyt auringon laskiessa lämmintä max 15 astetta ja aika kosteaa -loppuviikon sateen ja myrskyn alkaessa täällä olo ei houkuttaisi.
Tänään ajeltiin aika kattava sightseeing saaren eteläosan ympäri. Ensi ajettiin vuorten yli saaren halki keskeltä lännestä itään, siitä eteläkärkeen ja länsireunaa kiertäen takaisin kotiin. Tosi monipuolisia maisemia! Ehdottomasti paras osio oli ylänkö saaren keskellä; ensin vuoristoteitä Laurisilvametsän läpi ylös, ja ylhäällä olikin tasaista ja mielettömän kaunista vihreää ylänköä. Sitä en osannut odottaa, meillä Gomeralla kun ei ole tasaista melkein missään. Käytiin monella miradorilla (=näköalapaikalla), ne on täälläkin merkitty kivan selvästi etukäteen. Vanhoja kraatereita täällä näyttää olevan joka paikassa. Etelään ajaessa alkoivat valtavat laavakentät, jotka minun silmääni olivat niin tuoreen näköisiä että jouduin varmistamaan niiden iän netistä: edellinen purkaus oli veden alla saaren eteläpuolella 2011, ja sitä edellinen 1700-luvun lopulla. Ei siis ihan jokapäiväistä eikä myöskään ihan tuoretta tuo laava, vaikka sille näyttääkin.
Kuvia tähän taitaa tulla aika monta, vaikka kuinka niitä koitin karsia…
Ajettiin La Restingaan saaren eteläkärkeen. Kaupunki itsessään oli pettymys, se on sukeltajien suosiossa ja kaiketi merenalaiset maisemat kraatereineen ovat huikeita, mutta muuten kaupunki ei ollut kaunis eikä viihtyisä, niinkuin etreläisen satamakaupungin oletin olevan. Hienoja laavakenttiä sielläkin oli, ja pitihän tietenkin käydä Euroopan eteläisimmässä pisteessä. Hiukan hämmästytti että tuo piste löytyy netin kartoista, mutta paikanpäällä sitä ei ole merkitty mitenkään.
Matkaa jatkettiin saaren länsiosan kiertävää tietä pitkin. Tie oli maisemiltaan tosi hieno, mutta mitään muuta siellä ei ollutkaan. Matka kippuraista pikkutietä oli myös niin pitkä, että toista kertaa en ehkä menisi. Matkan varrella oli hassu tilanne, kun vastaa tuli auto kapeassa kohdassa, mutta kuski ei jäänyt odottamaan että olisi peruutettu vaan jatkoi vaan matkaa -ensin autojen peilit osuivat yhteen ja sitten toisen auton peili meidän auton kylkeen tehden meidän auton kylkeen ihan kunnon naarmun. onneksi on jo ajat sitten sovittu että auto on vain peltiä eikä sillä ole niin väliä, mutta tilanne oli silti aika hämmentävä kun toinen kuski ajaessaan kävelyvauhtia kyllä vallan hyvin näki mitä tapahtui, eikä edes yrittänyt kääntää peiliään sisään, saati ottaa etäisyyttä :O Kaikkea sitä. Onneksi auto on oma, eikä edes uusi.
Maisemia ihmetellessä ja saarta kiertäessä meni koko päivä, illalla käytiin vaan Fronterassa syömässä. Nyt on jo vetäydytty meidän luolaan takaisin huilaamaan, katsotaan mitä kaikkea huomenna keksitään -jotain suunnitelmia jo on.
Heh, täällä puolestaan lämpötila ihan auringon paistaessa keskellä päivää on -15 :). Siinä on iso ero. Mutta toki, koleus ei ole myöskään kovin hääviä. On upeita maisemia, kyllä niitä kelpaisi katsella!