No nyt on Talo!

Kun päätettiin lähteä Suomesta oli suunnitelma selvä: heti kun tila on myyty, hankitaan täältä pari pientä taloa tai asuntoa -toinen asumiseen ja toinen projektiksi. Maailma kuitenkin tuli väliin, ja suunnitelmat muuttui. Kun tila vihdoin myytiin, oli Suomessa niiden hinnat romahtaneet ja täällä miltei tuplaantuneet. Selvää oli että täältä Valle Gran Reyn puolelta ei meille ollut enää mitään tarjolla ellei voiteta lotossa. Talvi asiaa ihmeteltiin ja manailtiin, kunnes päädyttiin taas San Sebastianiin La Lajan lähelle, takaisin samalle tontille josta Jarmo on instassaan haaveillut jo vuonna -22. Silloin meillä ei ollut ostomahdollisuutta, ja lisäksi tämä kaunis talonrähjä oli ihan täysin väärällä puolen saarta ja tontti pelkkää jyrkkää rinnettä.

Nyt kun sinne helmikuussa päädyttiin uudestaan, oltiin molemmat sitä mieltä että tämä täytyy saada.

Talo on n.80m2 perinteinen kanarialaistalo, tai siis sellaisen raunio: pystyssä on suurin osa puolen metrin paksuisista luonnonkiviseinistä (joskin osa näyttää sille ettei välttämättä kauaa). Katto on puolessa talosta, mutta ikäväkyllä sekin näyttää sille että putoaa hetkenä minä hyvänsä. Talo ja tontti ovat suojelukohteita, eli mitään ei saa muuttaa, mutta toivottavasti saadaan jonain päivänä kunnostaa talo sellaiseksi kuin se on ollut.

Tontti on täkäläisittäin tosi iso, yli 14 000m2, mutta kokonaan jyrkkää vuorenrinnettä -edes teltan mentävää tasaista paikkaa ei helpolla löydy. Taannoin kun on tätä taloa ihasteltu, oli tuo tontti meidän mielestä hankala, mutta maailma (tai meidän näkökulma) on muuttunut ja nyt tontti on meidän mielestä ihan mielettömän hieno ja täynnä mahdollisuuksia! Laitoin jo muutama viikko sitten ekat avokadopuunsiemenet itämään 🙂 Maisema on ihan huikea, ja varmasi tuonne saa nakuteltua sekä polkuja että tasaisia länttejäkin ja raivattua niitä vähäisiä siellä olleita esiin. Lisäksi meillä on oma palmikko! Ylempänä rinteellä on tällä hetkellä aika rytöinen tasaisempi läntti, missä kasvaa ainakin kuusi kanarianpalmua. Nämä palmut tosin ovat kansallisaarre, eli kuulemma ns. yhteistä rikkautta, eikä niihin saa maanomistaja juurikaan kajota ilman lupaa. Eipä sillä että niin haluttaisiinkaan tehdä.

Naapureita ei ole näköetäisyydellä kuin yksi ja sekin aika kaukana. Vuohia kyllä senkin edestä: lähes 30 asustaa meidän tontin laidalla ja kulkevat vapaasti siis myös meidän tontilla.

Eilen saatiin vihdoin kauppakirjat notaarin luona allekirjoitettua, ja siitä suunnattiin suoraan omalle tontille telttaan yöksi. Hiukan päästiin aloittamaan siivoilua, kunhan ensin saatiin tehtyä teltalle paikka talon terassille. Sisätiloja ei ihan heti voi hyödyntää, sillä katottomassa huoneessa on asunut vuohia ja siellä on n.30cm olkipatja, seassaan ties mitä roskaa, ja muista huoneista voi tippua katto niskaan. Olipas silti komeaa viettää ilta omilla mailla! Vuohet olivat aika hämmästyneitä tilanteesta ja tuijottivat meitä ylempää päät vinossa -talo on ollut tyhjillään ainakin 30 vuotta.

Jo ennen ostoa (mutta ostopäätöksen jälkeen :D) meille selvisi että tähän tarvitaan raskain mahdollinen rakennuslupa arkkitehtikuvineen, vaikkei mitään saadakaan muuttaa. Tuohon tulee menemään aikaa ja rahaa, paljon. Nyt on kuukauden verran koitettu saada arkkitehtiprojektia alulle muttei ihan vielä ole tapahtunut mitään, vaikka jo pari kertaa on löydetty sopiva arkkitehti. Talo ei myöskään vielä ole missään rekistereissä, eli se pitäisi ensin saada mittautettua ja merkittyä kiinteistörekisteriin ja sittemmin meidän nimiin -tämän PITÄISI kyllä onnistua, mutta aikataulu on aika auki. Sitten arkkitehdin avustuksella rakennuslupa hakuun. Haaveena oli että oltaisiin ennen kesää saatu lupahakemus tehtyä, mutta tästä haaveesta on jo aikalailla luovuttu…. kun hakemus saadaan tehtyä, on arvio luvan saamiseen 3kk – 2 vuotta, ja on välillä mennyt kuulemma tuosta ylikin 😀

Tekemistä tuolla riittää kyllä jo nytkin: siivoamista ja raivaamista pääosin. Viikon päästä mennään Teneriffalle ostoksille ja sieltä uudelle telttaretkelle, josko saataisiin tuonne vähän paremmat olosuhteet telttailuun, esimerkiksi jonkinlainen paikka tavaroille ja ehkä retkivessa ja -suihku. Työkaluja tarvitaan myös raivaukseen. Sähköä ja vettä tuonne saataneen kivasti sitten heti rakennusluvan jälkeen.

Toistaiseksi siis kotiosoite pysyy edelleen tässä samassa vuokra-asunnossa, mutta on kyllä silti kiva olla Kanarialaisen perinnetalon omistaja!