Unkari kohteli meitä oikein hyvin tämän yhden yön minivisiitin ajan, ja tankki täynnä edullisempaa dieseliä oli hyvä ajaa läpi Itävallan Italiaan. Tälle päivälle meillä oli Itävallan motarivinjetti maksettuna, eli ei tarvinnut miettiä reittiä sen enempää. Ajettiin kiltisti pitkin motaria kun matkaa oli edessä reilusti, ja odotettavissa ruuhkaa Italian puolella. Maisemat oli kyllä hienoja jopa motarilta käsin. Loppumatkasta poikettiin reitiltä ihastelemaan Wörtherseen turkoosia vettä ensin ylhäältä näköalapaikalta käsin, ja vielä pikaisesti rannaltakin. Vesi oli lämmintä ja olisi ollut komea uida, mutta helteessä oli tarjolla Remulle vain aurinkoinen paikka autossa tien laidassa, joten jatkettiin matkaa.
Italian osuus matkasta huolestutti etukäteen aika paljon, vaikka maa itsessään onkin aivan ihana. Tiedossa oli että moottoritiet ovat paikoitellen tosi kalliita käyttää, ja koska ne eivät muutenkaan juuri houkuttele, haluaisin mieluummin ajaa sielläkin muita reittejä. Vasta majoitusten varaamisen jälkeen hoksasin että ollaan Italiassa juuri koko maan lomaillessa, koko kesän ruuhkaisimmalla viikoilla. Kun kyselin ”autolla Euroopassa”-ryhmän tietäjiltä neuvoa, oli yleinen mielipide ettei missään nimessä kannata tuolloin mennä koko Italiaan, saati Pohjois-Italiaan lainkaan. Lisäksi reittivinkkien kyselyyn hyvin yksimielinen mielipide oli että motareita on mentävä koska muut reitit ovat ihan kamalia.
Ekana päivänä meillä oli Italiaa vain parisataa kilsaa Pordenoneen asti, joten suunnattiin jokatapauksessa pikkuteille. Oli ihana yllätys että navin ”vältä tietulleja”-reitti kulki ihan mielettömän hienoa vuoristotietä alusta lähes loppuun asti. Maisemat olivat koko ajan upeita, eikä ruuhkista ollut tietoakaan -tämän reitin valitsisin ihan ehdottomasti vaikka motarit olisivat ilmaisiakin! Ajelu itsessään käy elämyksestä.
Pordenonessa meitä odotti bead and breakfast, joka oli kaikinpuolin oikein ok. Siellä käytiin nukkumassa ja lähimmässä pyhäviikolla aukiolevassa kebabbilassa iltapalalla, aamulla matka jatkui.
Seuraavana päivänä ajettiin 500km Pohjois-Italian poikki Astiin jossa reissun ainoana paikkana oltiin kaksi yötä. Nyt hyödynnettiin myös motaria, koska alkumatkasta saatiin ajella aika töyssyisiä teitä lähiöiden halki. Matka sujui nytkin aikalailla ruuhkitta, motari toki oli tylsä oma itsensä tälläkin kertaa. Perillä Astissa Residence La Fabbrica dell´Oro oli hyvä tukikohta, joskin pieni pettymys oli etti meillä ollut jääkaappia saati mitään muutakaan aamupalaa ajatellen, sitä kun ei ollut taloa puolesta saatavilla (Osassa huoneista olisi ollut parempi varustelu muttei haluttu enää kesken oleskelun vaihtaakaan). Koska pyhäviikon takia juuri mikään ei ollut auki, ratkottiin asia hakemalla naapurista ruokakaupasta aamuiksi mitä satuttiin löytämään.
Asti oli kiva kaupunki, ja siellä oli juuri sopivasti tutkittavaa yhdeksi välipäiväksi. Pestiin pyykit, koitettiin huilatakin vähän, tutkittiin vanha kaupunki ja käytiin pari kertaa hyvin italialaisella pitsalla. Jäätelöä unohtamatta, italialainen jäätelö on ihan huippua! Varsinaisista turistikohteista käytiin kurkkaamassa muutamaan kirkkoon, niitä tuntui olevan joka nurkalla. Vaikken varsinaisesti olekaan mikään kirkkoihminen, oli ne kyllä sisältä tosi hienoja! Lisäksi kiivettiin 199 rappusta Troyan torniin katselemaan maisemia. Puiset natisevat portaat ylös (ja alas!) olivat ihan kamalat, ja ylhäällä meinattiin säikähtää ihan tosissaan kun tornin kello alkoi soida korvan juuressa… Oli silti kaiken kauhun arvoinen kiipeäminen. Arkkitehtuuri kylässä ei ollut kummoista verrattuna Soproniin tai Espanjaan, mutta maisemat olivat silti komeat.
Lämpöä oli jo tässä kohtaa reilusti yli 30 koko ajan, joten tämä riitti meille urheiluksi ja päädyttiin pitsan kautta peiton alle. Seuraavana päivänä mennään vuoristotietä Ranskan Arlesiin.
