Kuulumisia tontilta, omalta kylältä ja uutisistakin

Tänne on ehkä vihdoin tullut kevät, maailman kylmimmän talven jälkeen. Tosin nyt saadaan viikonlopuksi calimaa, onneksi kai vähän maltillisemmin kuin viimeksi, ja sen mukana helle hetkeksi. Viime viikonloppuna oltiin taas tontilla ja sää oli aika kamala. Tuuli kovaa ja kylmästi koko ajan eikä aurinkoa juuri näkynyt. Yöllä ei teltassa tarvinnut nukkua paljoakaan. Koitettiin alkaa siivoilemaan talon isointa huonetta, tuota kaikkein isotöisintä mutta myös ainoata mistä ei tule katto niskaan (kun sitä ei ole). Tätä kuitenkin rajoitti se, ettei keksitty mitään mihin olisi tuota turve-sonta-palmunoksa-tiesmikäroska-seosta saatu hukattua, ja sitä on paljon. Koitettiin tilata roskalava avuksi, mutta koska se tulisi tienlaitaan, siihen tarvitsee poliisin luvan, ja asiakaspalvelu asemalla oli juuri mennyt kiinni. Ratkottiin asia sillä että kaivettiin meidän oma peräkärry naftaliinista, tyhjennettiin se tavarasta ja otetaan se nyt mukaan kuljetusvälineeksi. Huomenaamulla mennään jatkamaan hommia, toiveena saada pari kuormaa vietyä jätekeskukselle aukioloaikojen puitteissa…

Saatiin kuitenkin aikaiseksi uusi telttapaikka talon päätyyn, Jarmolle tuli hyvä treeni kaltevan maan muuttamisesta vaakatasoon 🙂 sitä hommaa kun tuolla tulee riittämään. Sen lisäksi siivoiltiin sen mitä saatiin roskaa autossa kuskattua.

Istutin myös tontille ekan puun! Ekalla visiitillä kun paistoi aurinko, mikä kuitenkin on täällä aika normaali sääilmiö, havaittiin ettei tontilla ole varjoa oikeastaan ollenkaan. Menomatkalla oli pakko napata kaupasta pieni mandariinipuu, silläkin uhalla että se saattaa kuolla kesän aikana. Jos se selviäisikin hengissä, voisi se jo syksyllä tehdä meille pienenpienen varjopläntin. Lisää laitetaan heti kun mahdollista, mutta pieninä niitä pitäisi olla täällä kastelemassa. Onpa silti kaiken uhalla ensimmäinen avokadopuukin ollut itämässä jo kuukauden verran 🙂

Tässä välissä on koitettu ahdistella arkkitehtia jonka pitäisi aloitella talon laillistamisbyrokratiaa ja sen jälkeen lupakuvia, mutta ihan vielä ei ole tapahtunut yhtään mitään. Varainsiirtoveron maksusta selvisi jo että saarella ei tällä hetkellä ole olemassa teknikkoa jota tähän tarvittaisiin, eikä tietoa koska uusi saadaan palkattua 😀 Saatiin kuitenkin vero siirrettyä jo sellaisen välikäden tilille, jonka pitäisi nyt saada se puolestamme hoidettua.

Onpa tässä välissä ehtinyt tulla vähän lisääkin vastustusta tuon tilanhankinnan tiimoilta, ihan kuin ei sitä vielä olisi ollut tarpeeksi. Täällä tilojen rajat löytyvät sede catastrosta netistä, ja noiden rajojen mukaan on meidän tila ostettu. Viime viikonloppuna kuitenkin kävi naapuri ilmoittamassa että rajat ovat siellä väärin ja tuo tontin ainoa tasainen läntti (missä meidän telttakin nyt on), joka sijaitsee ihan talon seinän vieressä, on hänen maillaan. Tämän selvittely on nyt kesken ja todella lujaa toivotaan että saadaan tämä jollainlailla ratkottua -tuo läntti on meille ihan hurjan tärkeä, sille on monta eri käyttötarkoitusta niin projektin aikana kuin sen jälkeenkin. Täällä tosiaan voi käydä näin, vaikka se aika utopistiselle tuntuukin. Tilojen rajat voi olla merkitty rekisteriin mutulla tai maastonmuotojen mukaan sinnepäin, ja jos niitä haluaa muuttaa, pitää pystyä todistamaan omistavansa maan ja tietojen olevan väärin, jotta voi käynnistää tämän prosessin. Tämä on aika valtavan ärsyttävä tilanne -kiva olisi saada pitää ostamansa tontti, ja kiva olisi myös olla varma ettei myöhemminkään kukaan voisi todistaa sen omistavansa… Saas nähdä. Kiva olisi toki vielä olla sovussakin naapureiden kanssa. Meillä on tähän onneksi olemassa välikäsi, joka yrittää tilannetta selvitellä ja sovitella, ja huomenna on treffit tontin myyjän kanssa asian tiimoilta.

Josko välillä hiukjan muitakin asioita tänne…

Viikko sitten Gomera oli uutisissa turistibussin syöksyttyä tieltä. Uutinen oli toki ihan valtavan surullinen, mutta onni onnettomuudessa tuollaisessa tilanteessa tässä maastossa, että ”vain” yksi kuoli. Tapahtuneen jälkeen netissä vastaantullut suomalaisten kommentointi oli aika karua -siellä tiedettiin muunmuassa kertoa että bussit ajavat niin lujaa ja kuskit ajavat ilman korttiakin… En tiedä onko pitänyt paikkansa vuosikymmeniä sitten (tosin silloin ei ole tainnut täällä olla paljoa turistibusseja…), mutta ei ainakaan tänä päivänä. Kuskeilla on ihan varmasti vaadittavat lisenssit, ja paljon paikallisbusseilla kulkeneena voin sanoa että ajavat tosi nätisti, kertaakaan ei ole hirvittänyt yhtään. Eivätkä turistibussit tästä varmasti ainakaan kovempaa mene. Viimeisin tieto onnettomuustutkinnasta oli jarruihin liittyvä tekninen vika. Sen tarkempaa tietoa en ole itse nähnyt, eikä täällä onneksi näillä mässäillä netissä tai lehdissä, niinkuin monessa muussa paikassa.

Nyt täällä meillä on alkanut näkyä pieniä viitteitä siitä että Therese-myrskyn jälkiä aletaan korjata. Täällähän on edelleen paljon teitä poikki, rannan pääväylän joutuu kiertämään ja useita autoja on edelleen motissa pihassaan. Myös koiranulkoilutukseen maasto on aika haastavaa. Vahingot olivat niin isot ja korjaus hintavaa, että saari on hekenut tukea korjaukseen hallitukselta -kiva toki olisi, jos jo sitä ennenkin tapahtuisi jotakin.

Iloisempiin asioihin; täällä on kevät! Siis myös ihmismäärän suhteen. Suosikkiaikani, heti syksyn jälkeen. Ihmisiä on tosi paljon vähemmän, ja suurin osa tuttuja. Vaikka tämän myötä musiikkikeikat vähenevät radikaalisti, vielä tällä viikolla päästiin keikallakin käymään. Toivottavasti ehdittäisiin vielä enemmänkin rantaan keväästä nauttimaan, vaikka tontti viekin nyt aina osan viikosta. Ensimmäinen kevät ikinä täällä, kun myös työt jatkuvat meillä molemmilla edelleen kunnolla.