Edellispäivänä saatiin katsella Ranskan upeaa vuoristoa, mutta seuraavana palattiin siihen Ranskaan mikä on jäänyt enemmän mieleen näillä ajeluilla. Lähdettiin liikkeelle taas pikkuteitä pitkin niinkuin yleensä; reitti kulki ensimmäisenä kapeaa kannasta pitkin, toivoen kivoja maisemia. Hienoinen pettymys, joskaan ei yllätys, oli nelikaistainen tie josta ei juurikaan nähnyt merelle. Poikettiin toivorikkaina Grande Moten hiekkarannalle. Väkeä oli vähintään sen verran mitä voi pyhäpäivänä odottaa, lämpöä reilusti yli 30 astetta ja koiria ainoalla koirarannalla paljon. Kovin kauaa ei paikalla viihdytty vaan matka jatkui. Hakeuduttiin hetkeksi motarille jotta matka etenisi, mutta nousin sieltä pois napsua liian aikaisin niin, että päästiin kiertämään Beziersin kaupunki pitkää ja takkuista kiertotietä pitkin.
Aamulla katsoin sääennusteista että Ranskan ja Espanjan rajalle luvataan ukkosia ja kovia sateita iltapäivälle, mutta vasta kun ollaan jo alta pois. Kun kuitenkin saatiin alkumatkan reittiin kulumaan mystisesti parin tunnin sijaan viisi, saatiin ajaa rajaseudulla hermo kireällä täyttä vauhtia motaria pitkin, taustapeilissä koko ajan pikimusta taivas ja välillä sisämaan puolella välähteli. Olen katsellut sen verran uutisia myräköiden voimakkuudesta tuolla rannikolla, ettei pidetty edes vessa- tai evästaukoa ennenkuin taivas näytti vähän selkeämmälle.
Päästiin kuitenkin lähes tauottoman 9 tunnin ajomatkan jälkeen perille Tortosaan.
Tortosa tuli valituksi majapaikaksi koska se oli sopivasti matkan varrella ja siellä oli tarjolla ok oloinen majoitus, joita tuolla rannikon suunalla ei liikaa ole kohtuuhintaan, ainakaan ison koiran kanssa. Sen enempää en kaupunkiin ollut etukäteen perehtynyt. Vielä hotellille ajaessa näytti sille ettei ole pakko jaksaa kiertää kaupunkia, mutta ajateltiin että ennen ruokaa pitää käydä katsomassa joki ja jokin hienoista rakennuksista. Tortosa osoittautuikin ihan mielettömän hienoksi paikaksi! Aika pienellä kävelyllä pääsi ihastelemaan maisemaa linnanmuurilta, eikä maisemaa pilannut etualan katedraali saati muut hyvinsäilyneet vanhat rakennukset. Tuolla olisi voinut viettää huomattavasti enemmän aikaa kun mitä nyt oli käytettävissä. Tortosa on edelleen aikalailla matkanvarrella jos ajaa Espanjan itärannikkoa pitkin, ja ihan varmasti ansaitsee uusintavierailun vielä joku päivä. Valittamista ei jäänyt myöskään hotellista, Tortosa Parc taisi olla kallein meidän hotelleista (yli 80e sis ap) mutta oli se kivakin.
