Hotelliyö Mocanalissa oli oikein mainio -torstaiaamuna alkoi kunnon sade, ja oli oikein kiva siirtyä kosteasta homekämpästä eteenpäin. Hotel Rural Villa el Mocanal oli kiva ja aamupalapöytä vallan mainio -buffet oli pienehkö mutta riittävän monipuolinen. Meidän huoneessa oli valtava parveke merelle päin, mutta sade ja huono näkyvyys vähän haittasivat sen hyödyntämistä. Parasta oli kuitenkin kuiva ja raikas ilma, ja ihan oikea lämpöpatteri -ne eivät ole ollenkaan itsestäänselvyyksiä täällä. Tarkoitus oli pitää ”sisälomapäivä” ja hakea pitsat huoneeseen. Aika sisäpäivä pidettiinkin, pieniä koiranulkoilutuksia lukuunottamatta, mutta se pitsa ei ollut ihan niin helppo. Ajettiin pääkaupunkiin Valverdeen sitä hakemaan, havaitaksemme että 1.1. auki oli tasan yksi pikkuravintola. Sen lista oli hiukan rajallinen, mutta tuurilla löysin sieltä kasvislasagnea ja Jarmo hampparin, ranskalaisia ei tosin ollut, saati pitsaa. Minimarketista haettiin sitten hotellille ”lisää vain vesi”-riisikupit iltaruuaksi…
Perjantaiaamuna meidän piti alunperin lähteä kotiin, mutta myrskyn takia jäätiinkin vielä saarelle. Ajettiin Mirador de Peña -näköalapaikan kautta takaisin La Fronteraan. Komea paikka, joskin näköalapaikan ravintola oli juuri kiinni 😅
Päivän ohjelmassa oli vierailu Lagartarioon eli liskokeskukseen jossa elvytetään äärimmäisen uhanalaista El Hierron jättiliskokantaa. Gomeralla on vastaava keskus, mutta se ei ole avoin yleisölle. Jättiliskojen on molemmilla saarilla luultu jo kuolleen sukupuuttoon, kunnes niitä on löytynyt vihoviimeisen jyrkänteen laidalta. Alunperin alkuasukkaat ovat pyydystämeet liskoja ravinnokseen, sittemmin kissat ja linnut ovat harventaneet liskokantaa. Nyt ne ovat onnistuneet lisääntymään Lagartarioissa, ja niitä on sieltä vapautettu takaisin luontoon, suojaisiin paikkoihin turvaan ihmisiltä ja kissoilta. Liskoilla oli valtavat terraariot mutta päivällä kaikki olivat siestalla -hetken epäilin että nyt koijataan turistia kuolleilla liskoilla, mutta kun tuijotti tarpeeksi kauan niin näkyi kyljessä pientä liikettä elonmerkiksi.
Samalla lipulla (oli vajaan kympin per hlö, residenteille 7,5e) pääsi myös ihmettelemään tulivuoren laavan tekemiä tunneleita ja Ecomuseo de Guinea -alkuasukaskylää. Tunnelit ovat täysin luonnon muovaamia, ainoastaan lattiaa on tehty turistikelpoiseksi ja valot lisätty. Näitä on Kanariansaaret pullollaan, mutta tämä on ainoa (tai lähes ainoa?) turistikelpoiseksi tehty. Muinaiskylä on myös alkuperäisasussaan sisustuksia myöten. El Hierrolla on asuttu hyvin alkeellisesti vielä 50-70-luvuilla, minkä jälkeen tämä kylä on jäänyt tyhjilleen. Olen hiukan huono museoihminen, mutta tämä oli kyllä hintansa väärti. Lagartarioon ja tunneliin pääsee vain ohjatussa ryhmässä, kylään saa tutustua itsenäisesti.
Tuolta jatkettiin pienellä jännityksellä kohti seuraavaa majoitusta, joka oli viime tipassa varattu myrskyn takia, hintaan 42e/yö. Pensión Casa Trudo yllätti todella positiivisesti -tuolla hinnalla meitä odotti siisti ja kaikinpuolin kiva kämppä. Ennen saapumista saatiin viesti että varaamamme huone oli upgreidattu samaan hintaan keittiölliseksi asunnoksi. Ei haitannut! Ilman autoa paikka olisi hiukan syrjässä, mutta auton kanssa ihan ok; sekä rantaan että kaupungin keskustaan oli matkaa muutama kilometri. Iso suositus jos joku kaipaa siistiä budjettimajoitusta, ja pärjää ilman merimäköalaa.
Tästä ja meidän loppureissusta lisää vielä myöhemmin.
Hienoa, että liskokantaa ollaan saatu elvytettyä. Itselle tulee aina kurja olo, kun niin paljon eläinlajeja katoaa ihmisen vuoksi. Hyvän hintainen tuo majotus ja näyttää oikein kivalta.
Totta, paljon katoaa lajeja meidän takia.