El Hierro: Los Mocanes ja laavarannat

Päivitetäänpä vielä meidän El Hierron retken viimeiset, myrskyn tuomat ekstrapäivätkin tänne.

Herättiin viikonloppuun tyytyväisinä La Fronteran laidalta Pensión Casa Trudosta (Bookingin linkki: Pensión Casa Trudo, Frontera (vuoden 2026 päivitetyt hinnat) Tästä enemmän aiemmassa postauksessa.

Viimetipassa varattu halpa majoitus oli huomattavasti hintaansa parempi, eikä viikonlopun myrsky juurikaan osunut tälle puolen saarata. Viimeisille päiville ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa, joten aamupalan jälkeen lähdettiin autolla kohti laavarantoja -niitä olisi jaksanut ihmetellä loputtomiin.

Tätä salaatin näköistä kasvia oli rannan laavakivet täynnä
…ja tällaista maisemaa riitti.
rannat oli täynnä banaanikasvihuoneita
…ja ananaspeltoja!
Eläinhavaintoja -mainio lauma
paikallinen lehmälä

Aallot olivat näyttäviä vaikkeivät täällä olleet edes ihan suurimmillaan. Rannan laavaseinämät olivat niin korkeita että aaltoja sai katsella suht huoletta -niin monta uutista on tänä talvena ollut meren nappaamista turisteista että ollaan kyllä sen kanssa varovaisia.

Kuvan jyrkänteet ovat 10-20m korkeita…
Rannalla rohkea kalastaja mittatikkuna

Lauantai-iltana lähdettiin Fronteran keskustaan ja tällä kertaa ravintolat olivat jopa auki. Jostain syystä tuolla kaikki ravintolat olivat aika kolkkoja ja pelkistettyjä sisustukseltaan, mutta löydettiin niiden seasta kuitenkin ihan kelpo ravintola: La Tasca de Candi oli viihtyisä pieni ravintola, jossa palvelu oli loistavaa ja ruoka sopivan erilaista. Syömisen jälkeen ihmeteltiin hetki mitä sitten tehtäisiin, ja päätettiin lähteä kotiin.

Sunnuntaina ajettiin taas kohti pohjoista ja käytiin katselemassa itärannikolla Las Playasin aluetta. Hienoa seutua, ja todella syrjässä kaikesta, joten varmasti hyvä paikka lomailla jos hakee rauhallista sijaintia. Meidät yllätti ihan oikea hiekkaranta Timijiraquessa, paikka oli niin suojaisa että hiekat olivat tallessa (toisin kuin millään muulla näkemällämme rannalla) ja olisi ollut aaltojenkin puolesta ihan mainio uimakeli.

Koiranlenkityksen jälkeen suunnattiin satamaan. Osaa meistä vähän jännitti mahdollinen merenkäynti, mutta sain onneksi ostettua taas koirallekin sopivia lasten matkapahoinvointipillereitä, joita maisteltiin koko porukka ennen laivaan menoa.

Suunniteltuna paluupäivänä perjantaina aaltojenkorkeus oli merkitty suurimmalle osalle matkaa oranssiksi (2,5-4m) kun nyt oli koko matkan keltaista (1,25-2,5m). Tuntui oikein hyvälle ratkaisulle tuo paluupäivän siirto, laiva keinui paikoitellen ihan riittävästi nytkin. Matka meni kuitenkin ihan hyvin, jopa Remu vaikutti tyytyväiselle. Suhteellisuudentajua tuohon merenkäyntiin toi tavallaan myös se, että El Hierrolta Teneriffalle meidän laivan keulaosassa matkusti toistasataa pakolaista, jotka olivat juuri seilanneet Afrikasta kanootillaan 9 päivää myrskyjen seassa.

Matka Teneriffalle kesti sen 2,5h, siellä ehdittiin juuri käydä ruokakaupassa, pestä autosta suolaroiskeet pois ja jaloitella Remua vähän, ja sitten laivailtiin 50min kotiin Gomeralle.

Meren tilaa ”estado del mar” eli aaltojen kokoa pääsee hyvin katselemaan täältä, muutaman päivän etukäteen (sama sivusto mistä muutenkin katselen sääennusteeni täällä): Modelo numérico GFS

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

One comment on “El Hierro: Los Mocanes ja laavarannat”

Vastaa