Alkuviikosta saatiin vihdoin meidän talonrauniosta ensimmäinen huone siivottua.
Ei hurjan suuri saavutus, mutta saavutus kuitenkin!
Paikka ostettiin maaliskuun viimeinen päivä, eli keväällä ei jäänyt hurjan paljoa aikaa hommille ennen Suomeen lähtöä. Tontti on ihan toisella puolella saarta kun nykyinen koti ja työt, joten ihan joka päivä sinne ei ajella. Muutamia öitä ehdittiin siellä keväällä viettää, ja ajateltiin että tuo isoin, katoton huone olisi saatu jo silloin tyhjäksi. Toisin kävi. Harmittaa jälkikäteen ettei tullut laskettua montako peräkärrykuormaa sieltä tavaraa lähti, mutta pitkälle toistakymmentä kuitenkin. Homman teki oletettua aikaavievämmäksi se, että yllättävän suuren määrän lisäksi tuon puoliksi maatuneen kakka-olki-palmunoksapatjan seassa oli kaikkea mahdollista muovipusseista ja pressuista lasinpalasiin ja muihin roskiin, ja lisäksi seassa oli yksi katollinen kattotiiliä. Tämä sekasotkuhan tietenkin piti lajitella parhaansa mukaan että se saatiin kannettua ämpäreillä ja pressuilla portaat alas kärryyn ja vietyä jätekeskukseen.
Jo keväällä saatiin puolet huoneesta tyhjäksi jotta saatiin sinne pari tarvikelaatikkoa ja pieni varastokoppi, ja niiden ja jäljelläolevan kakkapatjan väliin mahtui juuri kivasti meidän teltta 😀 Laitettiin sentää teltta lavojen päälle niin tuntui kivemmalle… Nyt saadaan koko huone käyttöön mikä helpottaa taas osaltaan tuolla oleskelua. Kattoahan tuossa ei tosiaan ole, mutta kuka sellaista kaipaisikaan -tasaisehko alusta suljettavien ovien takana on jo aika hyvä. Säiden armoilla toki ollaan kun ei kattoa ole, sadepäivät ja kunnon calimahelteet pitää ottaa huomioon kun tuonne lähdetään. Kaksi muuta, pienempää huonetta on vielä siivoamatta. Niissä olisi vielä kattokin, mikä tekee niistä hiukan käyttökelvottomia katon kunnon huomioiden.
Seuraavaksi suunnitellaan aidan tekoa jotta Remu saisi olla irti ja naapurin vuohet pysyisivät poissa pihasta, ja kovasti myös haaveillaan omasta tilapäissaunasta. Niiden ohella on paljon akuutteja hommia, kuten talolle tulevien rappujen kunnostus ennenkuin ne romahtavat, ja isojen vanhojen kivimuurien huolto tai uusiminen samasta syystä -se vain ei ole tuossa maastossa ihan helppo projekti. Myös osia rakennuksesta pitäisi purkaa ennenkuin se itse purkautuu. Muuten ei noilla hommilla sikäli ole kiire, rakentamaan ei päästä vielä aikoihin, jos joskus toivottavasti päästään! Tähän mennessä ei ole vielä saatu vastausta suojellun rakennuksen kunnostuslupakyselyyn edes Kanarian saarihallinnolta, jotta päästäisiin samaa kyselemään tämän oman saaren päättäjiltä.
Byrokratian hankaluus tällaisen kohteen yhteydessä oli tiedossa jo ennakkoon, ja toistaiseksi on onnistuttu ottamaan tämä projekti aika stressittä. Pikkuhiljaa koitetaan parannella tontilla oleskelun mukavuutta ja tehdään mitä pystytään, kun samalla muu elämä on toisella puolen saarta. Jokatapauksessa paikka on edelleen ihan hurjan mieluinen, ja sinne on aina yhtä kiva lähteä ”mökkeilemään”. Tekemistä riittää rajattomasti jo ennen mahdollisia rakennuslupiakin, ja näitä maisemia kyllä jaksaa katsella.
