Saarillekkin on koittanut syksy. On nähty kaikenlaista säätä laidasta laitaan, onneksi kuitenkin enimmäkseen hyvää. Tänä aamuna herättiin ukkosen kolinaan. Samoin lauantai-sunnuntaiyön pidin tärisevää koiraa tassusta kiinni; Remua ukkonen ynnämuu kolina pelottaa aika paljon. Tämän aamuinen oli nyt kolmas ukkonen täällä viikon sisään, mikä sinänsä on aika paljon: koskaan aiemmin tämän reilun neljän vuoden aikana ei olla täällä nähty ukkosta. Sanoipa yksi täällä kymmenisen vuotta asunut kaveri, ettei ollut myöskään nähnyt. Tuolla merellä ja muilla saarilla niitä on kyllä ollut, tiedossa ei ole miksi me on niiltä tähän asti säästytty. Tälläkin kertaa päästiin aika vähällä: ukkonen kolisi ja rämisi maksimissaan tunnin verran pään päällä, ja vettä tuli normaalin reippaasti. Ei kuitenkaan mitään verrattuna noihin uutisiin keskempää Eurooppaa, eikä viereiseen La Palmaan, joka tuntuu aina saavan myräkät rajumpina osakseen. Nyt täällä jo paistaa aurinko, mutta sade- ja myrskyvaroitukset ovat voimassa vielä huomisen.
Ja kyllä, jos säävaroituksia on annettu niin niitä kannattaa täällä kunnioittaa vaikka sää näyttäisi miten hyvälle -vuoristoisessa maastossa rajumpi ukkoskuuro voi kostautua ihan erilailla, jos vaikka on vuorilla tai laaksoissa vaeltamassa.
Tähän asti sää on ollut pääosin aika jees -pitkiä housuja ei ole vielä tarvittu, pitkähihaistakin vain hetkittäin välillä. Jääkaappi on täynnä ”oman” puutarhan mangoja ja appelsiineja, niiden satokausi on nyt kuumimmillaan, ja juuri saatiin ensimmäiset avokadot naapurista. Ihan oman sadon kypsymistä saanee odotella vielä pienen tovin -omat mandariini- ja avokadopuuni ovat nyt noin metrin korkuisia 🙂
Calimaa on Saharasta saatu nieleskellä muutaman kerran. Nyt se on kuitenkin ollut ihan siedettävä, kun yöksi lämpötilat ovat jostain syystä laskeneet toisinkuin aiemmin, ja ilma on ollut kosteaa. Ilmakosteuden ollessa suuri calimaa ei juuri edes huomaa paitsi maisemien sumentumisesta, toisin on silloin kun ilmankosteus laskee alle 20%:n.
Syksyn tulon huomaa myös siitä että Pardelan (Cory’s shearwater – Wikipedia) poikaset lähtevät pesästään. Pardela on iso vesilintu joka elää merellä, mutta munii vuorenrinteelle. Keväällä ne käyvät öisin pimeässä pesillään jolloin ilma täyttyy niiden nintendomaisista äänistä. Syksyllä poikaset lähtevät pesistä ja suuntaavat merelle, mutta ihmisten valot sekoittavat niiden suuntavaiston ja usein ne päätyvät ihan mihin sattuu. Eilen iltamyöhällä yksi tuli koputtamaan meidän ovelle, kun lasioven läpi paistoi valo. Lintu on suojeltu, eikä poikanen pääse itse lentoon tai jatkamaan matkaansa merelle. Siksi niitä kerätään laatikoihin ja viedään keräyspaikkoihin, täällä guardia civilin oven taa tai hotelleiden vastaanottoon, josta viedään seuraavana päivänä merelle. Pardela on iso, poikanenkin huomattavasti lokkia isompi, ja kuulemma voi purra pahastikin, joten ihan paljain käsijn ei kannata niihin mennä koskemaan.
Täällä arki rullailee melko kivasti, töitä on aika sopivasti ja uusia harrastuksia on aloitettu niinkuin syksyllä kai kuuluukin? 🙂 Tämän kevään carnavaleilla ja mahdollisesti muissakin tapahtumissa soitetaan Valle Gran Reyn batucadassa (Batucada – Wikipedia), nyt on kerran viikossa käyty treenaamassa rumpalointia, ja homma alkaa pikkuhiljaa selkenemään. Hauskaa on ollut kyllä olla mukana -olen aina pitänyt batucadan tuomasta energiasta.
Tontilla on käyty jonkinverran mutta ei mainittavaa edistystä asioiden kanssa, aika tuntuu menevän kaikenmoiseen säätöön ja valmisteluun. Joka kerta siellä on silti tosi mukava olla ja puuhata. Näistä enemmän taas toisella kertaa.
