Terveisiä kotisohvalta. Jatkoa edelliselle Kaikenlaisia syyskelejä -päivitykselle, kun nuo kaikenlaiset kelit senkun jatkuvat. Viime viikon ukkosmyräköiden jäljiltä saatiin nyt viime yölle sekä tälle päivälle oranssit säävaroitukset. Väriasteikko on vihreä-keltainen-oranssi-punainen. Keltainen varoitus annetaan jos on riski että voi tulla rajumpia sääilmiöitä, silloin ei kannata lähteä esimerkiksi vuorille kikkailemaan (Suomen iltalehdistö on joskus jo tästäkin uutisoinut että täällä on ”hätätila”). Oranssi varoitus annetaan kun rajut sääilmiöt ovat todennäköisiä, ja silloin perutaan kaikki tapahtumat ja suljetaan vaelluspolut, puistot ynnämuut yleiset tilat. Punaisen varoituksen tullessa onkin sitten jo hätä käpälässä, tänne on kerran sellainen saatu silloin kun vettä tuli niin että tiet huuhtoutuivat pois. Kauden toinen myrsky, Bruna nimeltään :), sai sen verran napakat varoitukset sekä sateesta, tuulesta että ukkosista, että jännitti jo etukäteen tuon meidän hyvinkin paukkuaran koiruuden puolesta. Reppana meni tänään pöydän alle heti kun sade alkoi, varmana siitä että taas myös rytisee. Onneksi näyttäisi että tällä(kin) kertaa myrsky ohitti meidät ja osui pahemmin La Palmalle (joka tuntuu nyt saavan kaikki myrskyt kimppuunsa), Madeiralle ja myöhemmin myös Gran Canarialle. Eilen alkuillasta tuuli sen verran napakasti ja taivas veti niin mustaksi että varauduin kyllä pahempaan täälläkin. Sadetta saatiin kuitenkin aika sopivasti eikä tuulikaan aiheuttanut ongelmia. Tosin vielä tällä hetkellä salamoi Teneriffan etelälaidalla, ja keltaiset varoitukset ovat vielä iltaan asti voimassa, mutta toivotaan ettei Bruna enää jaksaisi tänne tulla. Täällä valtameren ja vuorten keskellä sääilmiöt ovat aina tosi paikallisia ja sää voi muuttua nopeastikin, tarkasti on vaikea ennustaa mihin myrsky milloinkin osuu. Heti ensi viikollehan povataan jo seuraavaa myrskyä, ettei tylsäksi kävisi… Tämä on toki täällä keskellä Atlanttia ihan normaalia ja yleensä ovat myterit täällä olleet ihan maltillisia, toisin kuin monessa muussa paikassa.
Myrskyjen välissä oli taas oikein hienoa keliä, ja pari kertaa ehdin rannalle ja uimaankin. Merivesi on vieläkin tosi lämmintä -kiva asia toki uimisen kannalta, mutta muutenhan siinä ei ole mitään positiivista; valtameren ei kuuluisi olla lämmin talvella. Muuten meri on kyllä taas talvistunut, eli tarkkana saa olla taas aaltojen kanssa. Ajoittain uimakeli on ihan loistava, mutta on ollut myös haavereita ylläri-aaltojen kanssa. Tarkkana saa olla etenkin nousuveden aikana sekä varsinkin heti sen jälkeen. Uimavahteja täällä ei taaskaan ole, ainakaan toistaiseksi, vaikka olin siinä uskossa että sellaiset nyt talvellekkin saataisiin. Hiekkaranta meillä on vielä, saa nähdä kauanko se tänä talvena säilyy. Jos myrskyjä tulee tällä tahdilla, niin tuskin kovin kauaa menee ennenkuin vaihtuu kivikkoon.
Sateet näkyvät täällä luonnossa tosi nopeasti -ympäristö vihertää jo nyt ihan kuin keväällä, tuntuu että kasvit vihertyvät ja kasvavat ihan silmissä kun vain saavat vettä. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, tästä el Niño -talvesta kuin pelättiin tulevan kovin kuuma ja kuiva. Edelleen siinä kun matkailijaa ymmärrettävästi sade harmittaa, paikalliset ovat niistä tosi onnellisia. Itsekään en edelleenkään ole oppinut sateista pitämään vaikka ne tarpeeseen tulevatkin, mutta aina havahtuu kun sateella tulee lenkillä vastaan paikallisia jotka ylistävät vallitsevan sään upeutta, tai työpaikan naapurissa mummu iloitsee miten hieno sade saatiinkaan. Puolensa kaikella, kun vaan nuo rajuimmat ilmiöt pysyisivät loitolla. Nyt ei sateilla ole ilmakaan viilennyt joten sää on oikeasti ollut jyrinöitä lukuunottamatta ihan ok, tosin ei kai sekään ihan normaalia ole, että puolen yön aikaan marraskuussa sateella on 26 astetta lämmintä… Pitkät housut on edelleen saaneet huilata kaapissa.
Nyt taidetaan lähteä Remun kanssa ihmettelemään luonnon vihreyttä.
