Huelvan satamasta ajettiin reilu 100km Sevillan kupeeseen Santiponceen. Matkalla oli jokakertainen autopesu -ne on täällä ja Kanarialla vaan ihan lyömättömiä: euro (tai puolitoista) koneeseen, pesuri käteen ja ensin pesu saippualla, sitten huuhtelu. Vahaamaan ei ole alettu. Muutama minuutti ja valmis. Tällä kertaa perillä ajettiin suoraan autokorjaamolle, kun ei kotona saatu aikaiseksi tehdä caddylle matkaanlähtöhuoltoa. Korjaamoksi valikoitui sijainnin ja hyvien google-arviointien, eikä vähiten watsappiin vastaamisen ansiosta pohjalta Talleres Afr-automocion. Vähän huoletti viedä autoa huoltoon kesken matkan, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin: öljyn lisäksi iso liuta suodattimia meni vaihtoon, ja kaikki oli meille vielä videoitse dokumentoitu sillä aikaa kun käytiin koiran kanssa lenkillä 🙂 Hinta vaihtoineen ja tarkastuksineen oli reilun pari sataa, ja palvelu 10+.
Huoltoon oltiin tyytyväisiä, ja siitä suunnattiin kämpille joka oli myös ihan napakymppi. I4-asunto bookingista oli iso, toimiva ja riittävän siisti. Etukäteen katseltiin että ihan vieressä on nähtävyyksiä, muttei ihan tajuttu miten hienoja. Santiponcessa on talon vieressä sijaitsevien roomalaisen teatterin ja linnanraunion lisäksi Italica, antiikin rooman aikainen kaupunki taisiis sen rauniot. Kaupunki on perustettu reilut 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja sen rauniot ovat paikoitellen hyvin säilyneet ja aika vaikuttavat, ehdottomasti käymisen väärti paikka.
Santiponcessa viivyttiin 2 yötä, ja mentiin bussilla Sevillaan kahtena päivänä. Ensimmäinen ilta vain käveltiin vanhaan kaupunkiin ja katseltiin ympärillemme -viitisen tuntia meni ihan huomaamatta ja sitten tulikin kiire kotiin koiran luo. Toiselle päivälle koitettiin ihan suunnitellakin mitä yritetään nähdä. Jäätiin bussista niin että käveltiin läpi Trianan, kaupuinginosan jota pidetään flamencon synnyinsijana. Nyt turistikauden ulkopuolella ja keskellä päivää ei tuolla kyllä ollut juurikaan mitään nähtävää, muuhun vuoden- tai kellonaikaan tilanne olisi voinut olla toinen. Sieltä jatkettiin toiselle puolelle jokea varsinaiseen keskustaan. Ensimmäinen kohde oli Plaza España -aukio ja Parque de Maria Luisa sen ympärillä. Puisto oli kivan vihreä ja täynnä papukaijoja ynnämuita lintuja, ja Plaza España huikean hieno palatseineen. Yksityiskohtana mainittakoon että sitä reunustavaan altaaseen pääsee soutelemaan, ja tähän oli pitkä jono. Jotenkin niin älyvapaa näky, että tuli jo Suomen kaljakellunnat mieleen. Tuolta oli tarkoitus jatkaa Real Alcazar de Sevillaa, kuninkaanlinnaa jota kuninkaalliset edelleen käyttävät ”kesämökkinään”. Kävelyä oli kuitenkin jo niin paljon ja alkoi olla jo ilta, joten kun ei helposti osuttu sisäänkäynnille, jatkettiin matkaa. Santa Cruzin juutalaiskorttelit olivat kivoja kapeine kujineen ja moni koju myi falmencokrääsän ohella toinen toistaan hienompia keramiikkalaattoja, joita tuolla on koristeena taloissa jokapuolella.
Hevosia kärryineen oli kaupunkikuvassa liikenteen seassa paljon turisteja kuljettamaan. Ilahduttavaa oli että ne kaikki olivatoikein hyväkuntoisen näköisiä enkä nähnyt yhtään ontuvaakaan -ei ihan itsestäänselvä asia.
Tuntien kävelyn jälkeen oli jo nälkä, joten päädyttiin syömään ensihätään jäätävän kokoiset churroannokset, ja sen jälkeen flamenconäytökseen La Casa del Flamencoon. Näytös oli hyvä, mutta silti vähän pettymys siihen mitä se olisi voinut olla. Tarjoilut sai ostaa eteisen automaatista ja taputtaminen (joka kuuluu tietääksemme aika olennaisena osana flamencokulttuuriin) oli kappaleiden aikana kiellettyä. Tunnelma oli siis vähän vaisu, vaikka esitys itsessään oli toki hyvä. Flamencoteattereita on tuolla niin paljon, että itse menisin seuraavan kerran johonkin muualle. Flamencon jälkeen käveltiin tapasravintolan kautta bussiasemalle ja kotiin.
Yleensä pyritään valitsemaan matkan varrelle hienoja pikkukaupunkeja ja siihen on syynsä. Sevilla vaikutti hyvinkin kiinnostavalle kaupungille, mutta on kyllä liian iso kaupunki kahden yön visiitillekään, etenkin kun asuttiin kaupungin ulkopuolella. Kävelyä tuli tosi paljon, ja silti nähtiin kaupungista vain murto-osa. Myöskään polkupyörän vuokraukseen ei tällä kertaa kaupungin vilkkaus houkuttanut. Kiva oli silti nähdä edes jotakin tuosta Flamencon ”kotikaupungista”.
Nyt reilu 500km kohti pohjoista ja Zamoraa.
