Tai siis maata ja merta pitkin. Matkaan lähdettiin tiistaiaamupäivänä, ensin ajo La Gomeran halki ja laivalla Teneriffalle, sitten Teneriffan halki ja Santa Cruzista laivalla kohti mannerta ja Huelvaa. Nyt ollaan noin puolivälissä merimatkaa kun tätä kirjoittelen, joskin julkaisu netin puuttuessa tulee vähän jälkijunassa. Laivassa (jälleen jo tuttu Fred Olsen Balearian Marie Curie) ollaan kaksi yötä; huomenna 10 aikaan Espanjan aikaa pitäisi olla mantereella.
Laivalla ohjelmana on taas lähinnä hengailua, syömistä, lukemista ja oleskelua. Päivää rytmittää kolme hintaan kuuluvaa ruokailua: aamupala, lounas ja illallinen, ihan ok ruuat muutamasta vaihtoehdosta valiten. Jos tätä lukee joku joka lähtee tälle matkalle ekaa kertaa, huomioitavaa on että juomat eivät kuulu matkan hintaan kuin aamupalalla, eli ruuille pitää varata mukaan rahaa tai kortti (viimeksi ne eivät tosin toimineet, yleensä kyllä…)
Maihin päästyämme ajellaan 350km Huelvasta Jaeniin -tälläkin kertaa haluttiin viettää vähän enemmän aikaa Andaluciassa. Sieltä ajetaan perjantaina taas sama 350km maisemistaan kuuluisaan Cuencan rotkokaupunkiin. Lauantaina matka jatkuu Pohjois-Espanjan vuoristojen kautta 600km Andorraan jossa ollaan yksi yö -on kuulemma kertaalleen näkemisen arvoinen minivaltio sekin. Sieltä ajetaan 460km Ranskan Aiguezeen, mistä taas 600km Turckheimiin. Viimeinen yö Euroopassa ollaan Saksan Altenaussa, ennenkuin lähdetään Travemundestä laivalla kohti Suomea.
Perillä ollaan 23.5. eli matka kestää 10 päivää kun haluttiin osasta ajopäiviä vähän leppoisampia.
Matkasuunnitelma perustui tälläkin kertaa siihen, mistä löytyi edullisia majoituksia kauniista pikkukylistä -isoimpia kaupunkeja ja moottoriteitä mieluusi vältellään.
Tälläkin kertaa muuttujia tuntuisi matkalla olevan ihan perinteisesti; eilen kun päästiin laivaan, Remu alkoi syödä tosi huonosti -ei ollenkaan normaalia tosi ahneelle koiralle. Suusta löytyi ainakin omalla syynillä aika kärsineen näköinen poskihammas 🙁 Ajoitus on aikamoinen, kun aamulla kotoa lähteissä ruoka vielä katosi kupista ihan normaalisti. Meidän omalla kylällä Gomeralla asia olisi hoitunut tutun eläinlääkärin toimesta, mutta nyt pitää heti huomenna maihin saavuttuamme alkaa metsästämään eläinlääkäriä jolle pääsisi meidän ajomatkan aikataulun mukaan. Täältä keskeltä merta kun ei ole puhelinyhteyksiä mihinkään, ei asiaa voi täältäkäsin edistää. Remu vaikuttaa onneksi muuten suht normaalille, syöminen vaan on kovin hankalaa, eikä se kovin paljoa juokaan.
Matka jatkuu, seuraavaksi siirryttäneen kannelle aurinkoon oluille, ennen kuin on Remun vuoro taas ulkoilla ennen meidän iltaruokaa. Remu muuten on jo ihan vanha tekijä, se menee kannelle koiravessan viereen pissalle ihan epäröimättä, kun ekoilla kerroilla tuossa oli aika paljon ongelmia.
Moi,
Voi voi, toivottavasti saatte Remulle apua ja hammas saadaan kuntoon. Hieman haastava ajoitus tosiaan, kun tienpäällä ollaan. Hyvää matkaa kaikesta huolimatta tänne (nyt ainakin aurinkoiseen ja suht lämpimään) kotisuomeen.😊
Remu vietti tänään aamupäivän lääkärissä, mutta ehtikin jo edellisenä iltana kokea ihmeparanemisen. Kyse oli siis jostain muusta kuin hampaasta, arvoitukseksi jäi mistä. Matka jatkuu kuitenkin taas…
Hyvä juttu, että hampaassa ei ollutkaan häikkää. Oletteko ajatellut joskus matkustaa tuota väliä selvästi pidempään? Voisi ajatella, että itseä kiinnostaisi tehdä tuo vähintään kolme viikkoisena.