Kun flunssa antoi periksi, lähdettiin Remun kanssa lenkille lähikylään Arureen, Valle Gran Reystä 10km ylämäkeen. Aruressa on paljon hyvää lenkkeilymaastoa, ja vaikka tälläkin kumpareella on käyty lenkillä ennenkin, oli se vaan taas hieno. Sää oli upea -vaikka lämpöä oli ehkä vähän enemmän kuin tarpeeksi (hiukan alle 30´), oli calima tiessään ja näkyvyys ihan tosi hyvä joka suuntaan.
Maasto on nyt ihan rutikuivaa, vaikka calima jo väistyi ja saatiin sen päälle tuolla ylempänä jo hiukan sadettakin. Pienet kesäsateet toki hukkuvat tuohon kuivaan maahan, mutta toivottavasti auttavat tulipalojen estämisessä kuitenkin. Tähän aikaan vuodesta luonnon kuuluu täällä ollakin hiukan kuollutta: kun Suomessa kasvit ovat lepotilassa talven ajan, täällä sama tilanne on kesällä kun on kuumaa ja kuivaa. Jos vaan saadaan normaali syksy sateineen, kasvit virkoavat taas syksymmällä. Osa niistä onneksi on ikivihreitä jottei ihan kaikki maisema ole näin karua tälläkään hetkellä.
Ja koska kasvillisuus on nyt aika kuivaa ja karkeaa, näyttivät taas jalat lenkin jälkeen tältä. Mutta eihän se kai ole lenkki eikä mikään, jos ei jalat oo naarmuilla…
Kieltämättä on varsin karun näköistä maisemaa ja varsin erilaista kasvustoltaan Suomeen verrattuna. Tuo tosiaan mielenkiintoista, että kasvit ovat lepotilassa nimenomaan kuivaan aikaan, mutta niinhän se taitaa olla ympäri Afrikkaa.