Syksy on taas tullut; pitkät housut on jo pari kertaa saanut pukea jalkaan, ja väkimäärä alkaa lisääntyä. Kaksi varmaa syksyn merkkiä. Jonkinverran on jo saatu myös sade-ennusteita, mutta itse sade on vielä antanut odottaa itseään. Meidän arki on sujunut vanhaan malliin. Töitä ei vielä ole liikaa mutta lisääntyvässä määrin: samojen kivojen matkailukohteiden siivousta kuin ennenkin, ja lisäksi bongasin itselleni sivutyöksi kivan pienen etätyön, siitä lisää myöhemmin. Pirkkalan tila on myös edelleen ollut tapetilla ja aiheuttanut suht paljon huolta ja päänvaivaa, mutta toivomme että tähän tilanteeseen tulee pian muutosta. Töiden ja kaiken säädön vastapainoksi on vietetty aikaa rannalla, uitu lämpimässä meressä, juotu oluita ja kuunneltu paljon livemusiikkia. Ei ihan huono syksy. Lämpimän uimaveden haittapuoli on ollut sinilevä, joka on paikalla vaihtelevasti -meressä tilanne elää niin että jos joku päivä sinilevää on paljon, ei sitä välttämättä seuraavana päivänä ole lainkaan. Silloin kun sitä ei ole, on kesämeri aivan huippu!
Ihmisiä on ollut täällä nyt tosi vähän, enimmäkseen vakiasukkaita niinkuin syksyllä kuuluukin. Nyt väkimäärä on alkanut selvästi kasvaa ja huolestuttavasti näyttää sille että se kasvaa aiemmin ja nopeammin kuin edellisinä vuosina -taas taidetaan tehdä ennätyksiä. Enempää väkeä tänne ei enää talvella mahdu kun joka paikka on jo ollut kukkuroillaan, mutta näyttää myös sille että kausi pitenee ja nuo kuukauden-parin hiljaiset jaksot keväällä ja syksyllä senkun lyhenevät. Saa nähdä. Jokatapauksessa olen taas nauttinut tästä hiljaisesta ajasta täysin siemauksin, vaikka sen tuoma töiden vähyys lompakossa näkyykin.
Tällä viikolla käytiin kotiseututuntemusretkellä Gerianissa. Autolla sai ajaa 45minuuttia ja kävellä muutaman kilsan, jotta pääsi kahden kanjonin taa vuorelle joka on ihan Valle Gran Reyn sataman takana, parin kilsan päässä kotoa linnuntietä pitkin. Tuonne toki pääsisi kotoa kävellenkin, mutta kahden kanjonin halki kävely sisältäisi niin paljon nousua ja laskua ja kilsojakin serpentiinipolkuja pitkin riittävästi, että ei olla lähdetty. Tai sitten satamasta pitäisi mennä kivivyöryjen vuoksi vaaralliseksi todettuja ja siksi suljettuja teitä ja polkuja pitkin ennen ylös kiipeämistä.
Paikka maisemineen oli kyllä hieno! Taas kerran. Oli hauska istuskella ylhäällä katselemassa sataman liikennettä, ja kuunnella lintuja ja hiljaisuutta. Jälleen päätettiin koittaa laittaa kalenteriin lisää vastaavia luontoretkiä.
Alla kuvia reissusta.
Tosiaan ihan kiva syksy. Tuo sinilevän määrän vaihtelu kuulostaakin mielenkiintoiselta! Ja tosiaan, kieltämättä hienot on maisemat!