Leppoisan Puntagorda-viikonlopun jälkeen lähdettiin ajamaan saaren halki kohti pääkaupunkia Santa Cruz de la Palmaa, tietenkin korkeimmasta kohdasta. Caldera de Taburiente on ikivanha, epäaktiivinen kraateri, jonka reunat ovat korkeimmillaan lähes 2500 metrissä. Tie saaren halki oli tietenkin taas tosi kiharainen, mutta ehdottomasti ajamisen väärti maisemiltaan.
Pysähdeltiin muutaman kerran tien varteen katselemaan maisemia, ja upeiden maisemien ohella paras elämys olivat kesyt korpit joita näki useammassakin kohdassa. Tyypit tulivat ihan itse juttusille, ja kun niiden kanssa hetken rauhassa rupatteli, tulivat hyvinkin lähelle. Koskemaankin olisi luultavasti päässyt mutta jätin sen yrittämättä, sen verran kunnioitusta herättävä lintu on kyseessä. Epäilen kyllä, että kielloista huolimatta joku on näitä täällä ruokkinut -tai sitten vaan ovat huomanneet että ihmisiltä aina putoaa jotakin, vähintään ruuanmuruja. Korppihan on todella älykäs lintu.
Itse Caldera jää tietä pitkin ajaessa ns. kumpareen taa pääosin näkymättömiin, vaikka lähellä onkin. Meillä ei ollut minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa (eikä myöskään aikomusta vaeltaa kuumuudessa..) joten havahduttiin kunnolla lenkille vasta korkeimpien kohtien mentyä ohi. Jalkauduttiin kävelemään Pico de la Nievelle, jonne tieltä oli muutama kilometri ja nousua muutama sata metriä. Koska oli kuuma ja aikaakin vähän rajallisesti, ajettiin ensin autolla melko huonokuntoista tietä vajaa kilometri ja lähdettiin sitten vasta kävelemään -en ehkä kuitenkaan suosittele tätä vaihtoehtoa 🙂
Reitti vuorelle oli näkymiltään aika vaatimaton, ainakin nyt kun calima peitti osittain näkymän alas merelle. Korkeammalta näkyi Teneriffan ja La Gomeran huiput, joten paremmalla näkyvyydellä maisema olisi varmasti ollut parempi. Kun pääsimme perille Calderan reunalle oli näkymä kyllä upea, ja ihan varmasti vaivan väärti! Sieltä näkyi hyvin lähes koko Caldera, ja myös aika pitkälle kohti saaren eteläosaa sekä pääkaupunki ja naapurisaaret, sen minkä sumulta erotti. Tuolta olisi myös jatkunut huikean näköiset vaelluspolut kumpaankin suuntaan pitkin calderan reunaa, olisi ihan varmasti upea reitti! Ehkäpä joskus vielä on mahdollisuus kävellä sitä pitkin edes osan matkaa. Vaellus-lomasaarena tämä ei kyllä varmasti häviä Gomeralle pätkääkään!
Me jatkettiin aikamme maisemia ihasteltuamme takaisin alas, ja kohti Santa Cruz de la Palmaa.
Tarkoitus oli mennä vihdoin rannalle, se kun oltiin vielä kokonaan missattu tällä lomalla, ja pääkaupungissa oli ihan kunnon uimarannat. Calima alkoi kuitenkin ennusteen mukaisesti väistyä ja tilalle tulivat pilvet ja reipas tuuli, joten rannalle päästyämme oli nössömmille taas turhan viileää mennä uimaan 🙂 Istuttiin kuitenkin rannalla aikamme, katseltiin ympärillemme kaupungilla ja käytiin kebabilla. Kaupungissa on reilu 15 000 asukasta ja keskusta on aika sopivan kokoinen tutustuttavaksi -toki varmasti näkemistä riittäisi sielläkin vaikka kuinka. Rantaa riittää – uimareita ajatellen aallonmurtajia on vähän rajallisesti mutta on kuitenkin, ja sekaan sopivat hyvin monet muut vesiurheilijat lautoineen, purjeineen ja varjoineen. Kaupungilla riittää joka puolella vanhoja, kauniita kanarialaisia rakennuksia eri aikakausilta, niitä ihastellessakin menisi päivä helposti. Upea yksityiskohta on vanha puolikuun mallinen tulivuoren kraateri ihan keskustan laidalla, se näkyy harmillisen huonosti kuvissani säästä johtuen, mutta livenä se tuo hienon lisän kaupunkimaisemaan. Kaikki tarpeelliset kaupat löytyy täältä ihan varmasti, ja meille myös useampikin parkkihalli joista yhteen saatiin hyvin lenkitetty Remu jätettyä autoon huilaamaan.
Yö vietettiin autossa himpun epämukavasti mutta kivan edullisesti, sopiva paikka löytyi pienen hakemisen jälkeen kadulta lidlin edestä -marketit sijaitsevat kaupungin laidalla erillään selvästi ylempänä, joten siellä ei juuri muita ollut yöaikaan -jos ei lasketa rekkaa joka peruutteli meidän naapurissa vaikka kuinka kauan juuri kun koitettiin napata unen päästä kiinni. Aamulla kello soitti ennen viittä, ja laivailtiin taas ensin kolmisen tuntia Teneriffalle ja sieltä jatkaen vajaa tunti suoraan Gomeralle.
Tämä oli meidän toinen La Palman reissu, mutta toivottavasti ei viimeinen -nähtävää jäi vielä reilusti.
Wau, onpa upeat maisemat! Tuolla kyllä ilman muuta viihtyisi mainiosti. Kyllä se taitaa olla niin, että aina jotkut lintuja ja muita villieläimiä ruokkii…