Eilen ajeltiin Remun kanssa ensimmäisen kerran tänä syksynä Garajonayn kansallispuiston alueelle ja Laurisilvametsään. Metsä oli nyt juuri sellainen kun sen kuulukin olla -sumuinen, viileä ja kostea. Ei satanut, mutta sumu oli paikoin sakeata ja vesi tippui puista. Kun kotoa lähteissä oli helle ja toppi ja sortsit sopiva varustus, oli reippaalle lenkille pitkähihainen paita tarpeen. Laurisilva on ikivihreää subtrooppista metsää, jonka puut sitovat ilmasta kosteutta. Tätä metsää on jäljellä enää melko vähän lähinnä Madeiralla, Azoreilla ja hiukan Kanarialla. Se tarvitsee tuon kostean ja sumuisen ilmaston, siksi on ollut tosi huolestuttavaa nähdä täällä liian usein talviaikaankin pölyinen ja rutikuiva metsä. Paitsi että metsä ei tuossa kuivassa ilmastossa elä, myös paloriski kasvaa ihan liian isoksi pidempien calimajaksojen aikana, ja silloin kaikki metsäpolut ovatkin suljettuina.
Täällä kun yleensä lämpöä riittää, on märkä ja viileä metsä oikein kiva paikka lenkkeillä. Mentiin Remun kanssa nyt vajaan tunnin lenkki josta osa hölkäten, ylämäkiosuudet kävellen. Haluaisin enemmänkin harrastaa juoksemista mutta se on täällä yleensä hiukan hankalaa, kun ei meikäläisen rapakunto oikein sovi tuohon ylämäkijuoksenteluun… Metsä on yksi harvoista paikoista missä on vähän tasaisempaa, ja vieläpä ihanan pehmeä pohja ainaisen kivikon sijaan. Sinne siis kannattaa ajella, paitsi juoksumahdollisuuden takia, myös ihan oman pääkopan takia -kyllä ihmisen vaan on hyvä olla metsässä!
Laitan alle vielä vertailuksi kuvan alle viikon takaa Aruresta – näillä lenkkipaikoilla kun on etäisyyttä tietä pitkin 5km, mutta kasvillisuudessa on aika iso ero etenkin näin kesän jälkeen.
Joskus olisi upeaa päästä käymään laurisilmametsässä, se on vielä kokematta. Olin luullut, että sitä olisi vain Madeiralla ja Azoreilla, mutta aina oppii uutta! Hienolta näyttää.
Visiitti kannattaa kyllä, on ihan omansalaista metsää. Sitä löytyy Kanarialta myös Teneriffan Anagasta, ja hiukan myös La Palmalta ja Gran Canarialta.