Kevät on kulunut tulevaisuudensuunnitelmien suhteen lähinnä odotellessa. Tallille ei vielä ole löytynyt jatkajaa, mikä tietenkin aiheuttaa aikalailla huolta ja stressiä. Joitakin kyselyitä on ollut ja katsojiakin käynyt, muttei toistaiseksi olla kauppoja hieromassa. Niin kovasti toivon että ratsastuskoulu saisi jatkaa täällä edelleen; puitteet ja sijainti on siihen tosi hyvät, ja valmis superkiva asiakaskunta on olemassa eikä Pirkanmaalla ole ratsastuskouluja yhtään liikaa. Toimintaa on tosi helppo halutessaan laajentaa nykyisestä sen verran että voi palkata riittävästi työvoimaa. Saa pitää peukkuja että sopiva yrittäjä vielä tämän löytäisi! Pian on toki alettava miettiä myös myyntiä yksityiskäyttöön, mutta vielä se ei houkuta.
Toistaiseksi tallin arki jatkuu aikalailla normaalina: kevätkautta on pari viikkoa jäljellä, kesäkuun tunnit täyttyvät ja kesän kisoja suunnitellaan. Pikkuhiljaa alkaa kelitkin lämmetä ja voidaan alkaa totuttaa hevosia ruohonsyöntiin, laidunkausi taitaa vihdoin olla ihan nurkan takana. (kuva tosin on viime vuodelta, ihan näin nättiä ei vielä tältä vuodelta saa…)
Tulevaa elämää ei olla juurikaan edistetty, kielen opiskelukin on meinannut jäädä tilanmyynnin mietinnän jalkoihin. Jarmo on aika-ajoin katsellut myytäviä taloja Gomeralta, mutta ennen syksyä ei voida niiden suhteen kuitenkaan edetä -paikat on nähtävä itse, ja tila saatava myytyä että jotakin voi ostaa. Auto sentään myytiin jo, jotta voidaan etsiä reissuun sopivampaa tilalle.
Remu sen sijaan on jo ehtinyt valmistautua reissuunlähtöön, ja kävi eilen hakemassa passin itselleen valmiiksi. Ei taida poika tietää mihin vielä sen kanssa päätyykään 🙂
(Remun kuvaus löytyy sivulta Me – Pieni Talo Gomeralla)
