Kevätkauden päätös

Tallin kevätkausi päättyi tähän viikkoon. Tunnit jatkuvat vielä ainakin reilun kuukauden kesätuntien merkeissä, mutta kauden päätös muuttaa viikkorutiinit kesäaikaan: joka ilta ei ole tunteja iltamyöhään asti, ja viikonloput ovat osin vapaat. Suurin muutos on kuitenkin hevosten siirtyminen laitumelle, joka vähentää työmäärää selvästi ja on varmin kesän merkki.

Juuri nyt on mielestäni Suomen kesä parhaimmillaan: kaikki on niin hurjan vihreää, ja kukat lisääntyvät koko ajan. On tätä odotettu! Hiljaisella hevoslaitumella on ihan oma taianomainen tunnelmansa; siellä viettäessään aikaa muistaa taas miksi tähän hommaan on aikanaan lähdetty. Osa hevosista ehti olla jo muutaman yön laitumella ennen kovia sateita, ja loput jäävät nyt ensimmäiseksi yöksi ulos. Tänään juutuin ruunalaitumelle joksikin aikaa koittamaan kuvata hevosia (kuvasaldo on melko kehno, hevoset kun halusivat koko ajan olla hyvinkin läsnä kuvauksissa) ja ihan vaan fiilistelemään. Pitkästä aikaa oli aikaa ihan vaan ihailla näitä hurjan hienoja hevosia ja ihmetellä niiden touhuja. Aika kaksijakoiset tunnelmat: nyt taas kesän alussa kun kaikki on niin kaunista ja työmääräkin vähenee, tuntuu aika haikealle tästä luopua. Edessä on myös monta vaikeaa luopumista, jotka lähestyvät hurjaa vauhtia. Toisaalta nyt kun tilanmyyntiin liittyvät asiat ynnämuut aiheeseen liittyvät ekstrahommat on koittanut hoitaa normaalitöiden ohessa, tämä taisikin olla ensimmäinen kerta kun näistä ihanuuksista ehti nauttimaan.

(Edit. juuri ennenkuin ehdin tätä tekstiä julkaisemaan, meidän hiukan eläväiset ruunapojat alkoivat liikkua laitumella sen verran lujaa, että nousi taas omistajien takapuolet sohvasta öiselle laidunlenkille. Rauhoitusheinien ja hetken keskustelun jälkeen tunnelma on taas rauhallisempi ja laidunyö jatkukoon, laidunkauden alussa on aina myös jännittävä puolensa…)

Tilalle on saattanut löytyä toivotunlaiset ostajat jatkamaan ratsastuskoulun toimintaa. Tällaisen tilan osto ei kuitenkaan tapahdu ihan nappia painamalla, joten hiukan joudutaan vielä odottelemaan ennenkuin voi uutisia aiheesta julkaista. Toivottavasti jokainen tätä lukeva pitää peukkuja tämän onnistumiselle, toivon sitä niin kovasti!

Meidän tallia on siunattu niin huipuilla ihmisillä, että ei voi kuin toivoa että ratsastuskoulu ja sen porukka säilyisi, ja voin koittaa tulevina kesinä pyrkiä tänne kesätöihin näitä morjestamaan 🙂 Iso lauma meidän vakiratsastajista olivat keränneet minulle ja Jarmolle muistamisen kevätkauden päätteeksi, kauniiden sanojen saattelemana. Kiitos ihanat!

Muuten ei oman lähdön suhteen edelleenkään ole juuri edistysaskelia: normaalit työt, kesän suunnittelu, tilan ja talon myyntiyritykset ja esittelyihin siivoamiset ovat työllistäneet sen verran ettei juuri ole ajatuksia riittänyt tulevaan elämään. Kerran jo ostettiin reissuautokin (oma auto on jo myyty, joten tällä olis vähän kiirekin…), mutta sillä ei päästy kuin puoliväliin kotimatkaa ennenkuin kone hajosi 😀 Jos halutaan ajatella positiivisesti, onneksi hajosi jo siinä eikä myöhemmin, ja onneksi myyjä suostui vielä kaupanpurkuun. Eikun seuraavaan autoon tutustumaan, kunhan ehditään…

Published by Sanna

Vastaa