Reissuauto tuli taloon!

Tänään meille muutti pieni sininen Caddy.

Toistaiseksi Caddy on ollut kiltisti, ja kulki mallikkaasti kotiin asti.

Oma hyvin palvellut Volvo-vetoauto myytiin jo hyvä tovi sitten, ajatuksena ostaa jo hyvissäajoin tilalle reissuun sopivampi kaveri. Volvo oli muuten loistokaveri ja kuljetti meitä ja hevosia kahdeksan vuoden ajan moitteetta, mutta reissuun ja perille vaaditaan enemmän tilaa kuin on farkussa.

Kriteerejä reissuautolle oli paljon; paku johon sopii vähintään neljä matkustajaa. Jarmon nykyiseen pakuun sopii vain 3, joka ei perillä riitä, ja Volvossa taas loppuu tavaratila kesken sekä matkalla että perillä rakennusprojekteja ajatellen. Vetokoukku pitää olla jotta saadaan peräkärry mukaan, ja ilmastointikin olisi kiva. Manuaalivaihteet haluttiin koska tulevalla kotisaarella on vain vuoristoteitä. Kun Espanjassa autovero määräytyy päästöjen mukaan, piti myös päästöjen olla alle 200g/km. Kun tähän vielä lisätään rajallinen budjetti, rajautuivat vaihtoehdot Volkswagen Caddyyn. Sen hyvänä puolena on myös auton lyhyt runko: vaikka tavaratilaa on tässäkin aika rajallisesti, se kääntyy pienessä tilassa ja sopii parkkiin pienempääkin ruutuun, Gomeralla kun tuota tasaista tilaa ei ole liikaa pihoissa tai kaupunkien parkkipaikoilla.

Volvon myytyämme tähtäimessä oli jo alkuun tämä samainen auto, mutta kun hlökohtainen talous taas kerran esitti yllättäviä käänteitä, siirryttiin vielä halvempien vaihtoehtojen pariin. Ensin käytiin katomassa ”siistikuntoista” Caddyä Tampereella, josta iso osa pinnasta oli kamalassa kunnossa ja sanomista oli muutenkin siellä ja täällä. Se jäi ostamatta, ja tilalle löytyi toinen jolla oli ajettu vähän enemmän, mutta oli hyvin pidetty ja -huollettu. Tämä oli oikeasti siisti ja kiva, ja se ostettiin pois. Koeajossa toimi hyvin, mutta kun lähdettiin kotiin, Jarmo soitti ajaessaan auton perässä että sinistä savua tulee aikalailla… Tästä vielä jatkettiin matkaa myyjän lohdutteluiden jälkeen, kunnes 20km päästä tankilla auto heitti jäähdytysnesteet asfalttiin ja kielsi ajamasta enempää. Auto jäi siis matkalle, paikalle saadun mekaanikon oletuksena konerikko, ja aika sekalaisissa tunnelmissa ajettiin kotiin yhdellä autolla, toiselle autolle kun olisi oikeasti aika akuuttikin tarve täällä maalla asuessa. Onneksi auton myynyt liike suostui purkamaan kaupan seuraavana päivänä. Tästä opimme sen, ettei autoliikkeen myyjä välttämättä tiedä paljoakaan vaihdossa tulleesta autosta -myyjä oli varmastikin ihan rehellinen ja edellinen omistaja oli kaiketi unohtanut kertoa jotain pientä autosta.

Kun seuraava vapaa hetki koitti, päädyttiin luottokortin turvin katsomaan alunperin suunniteltua Sinistä Caddyä. Tämä vaikutti juuri sille mitä sen pitikin olla, siisti, sievä ja kiltin oloinen auto, ja taas tehtiin autokaupat, nyt ainakin vähän paremmalla onnella. Tutustutaan tähän nyt kesän ajan ja toivotaan että se yhtä kiltisti vie meidät Gomeralle asti syksyllä.

Kiitos Kurun Autohuolto, sieltä löytyi lupausten mukaisen auton lisäksi myös paljon asiantuntemusta ko. automerkistä.

Published by Sanna

Vastaa