Päivä 7: Verona -Vallauris/Ranska

Aamu alkoi kivasti jo klo 6 palohälytyksellä. Eikun koiraa ulos -kuudelta aamulla pärjäsi jo hyvin t-paidalla!

Ei huvittanut enää nukkuakaan joten siitä sujuvasti aamupalalle ja autoon. Tuntui aika hölmölle lähteä Italiasta Ranskaan: Italia on aina ollut ihan suosikkimaa, sinne olisi kiva muuttaa asumaankin jos vain talvi siellä olisi vähän lämpimämpi. Yhden talven aikanaan vietin hevoshommissa Milanon lähellä Misintossa, ja maa kyllä vei palan sydämestä. Ranskaan taas ei ole koskaan ollut oikein mitään hinkua.

Alkumatkasta ohitettiin Gardajärven kyltit ja käytiin sen rannalla aamulenkillä -oli siinä taas pienellä koiralla ihmettelemistä.

Maisemat ajomatkalla olivat vähintään yhtä hienot kuin Veronaan tullessakin, ja nyt osattiin jo toimia tietulleissakin…

Alueella vallinnut hurja kuivuus kyllä näkyi sekä Italian että Ranskan puolella: osa pelloista oli täysin kuolleita, joet kuivia ja osa puistakin ruskeita.

Ajettiin lähes yhtäkyytiä rannikolle asti syömään; hienossa paikassa olleessa rantaravintolassa saatiin yllättävän gurmeetyyppistä ruokaa, eikä tämä varsinaisesti ollut positiivinen asia. Pahin nälkä kuitenkin lähti, ja paikka oli hieno. Matka jatkui välillä viilennystaukoja pitäen (se toimimaton ilmastointi…) kun lämpöä ulkona oli 25, ja autossakin riittävästi ainakin turkillisille meistä.

Matkalla oli tavoite käydä kahvilla Monacossa (tai koiralenkillä, mutta tähän ilma todettiin jo etukäteen liian kuumaksi). Kahden neliökilometrin valtioon oli aika pujotteleminen maalaisille auton ja peräkärryn kanssa, mutta perille päästiin. Pysähtymispaikkoja ei kuitenkaan (yllättäen) ollut ihan riesaksi asti, etenkään varjossa olevia, ja kuskilta petti rohkeus lähteä yhdistelmän kanssa kokeilemaan parkkihallia. Niinpä jo kertaalleen ajettiin poispäin valtiosta, mutta päätettiin kuitenkin palata takaisin kohti parkkihalleja. Virhe. Toisella yrittämällä joku oli kolaroinut luultavasti joka ainoalla reitillä mitä yritettiin ajaa, ja jonoteltiin sitten poispääsyä erinäisillä teillä aika kauan, pääsemättä edelleenkään ulos autosta…

Tulipahan tuo kyläpahanen nähtyä edes vilaukselta autosta, mutta niin tiiviisti ja korkealle se oli rakennettu, että kuvaaminen autostakäsin ei ollut ihan helppoa, etenkään kun samalla koitti kartturoida. Hassua muuten että edelleenkään kukaan ei ole millään valtionrajalla ollut meistä kiinnostunut, ei edes Monacoon mennessä ja tullessa useampaan kertaan eestaas.

Monacosta matkaa seuraavaan majoitukseen piti olla vain tunnin verran, mutta ne ruuhkat… Koko tällä matkalla ei olla juuri tavattu ruuhkia ellei tietöitä lasketa, vaikka ollaan ohitettu Riikaa, Wieniä ja Milanoa, myös aamuruuhkan aikaan. Ranskassa sen sijaan Monacosta Nizzan ohi perille Valleurikseen ruuhka ei oikeastaa missään vaiheessa loppunut, vaikkei sille näkynyt mitään selvää syytäkään.

Perille kuitenkin päästiin illalla seiskan aikaan hetken harhailtuamme.

Kun Nizza ja Cannes on lähellä, oli aika vaikea löytää edullista majoitusta seudulta johon sopisi sekä ajoneuvoyhdistelmä että koira. Silti, meinasi himpun verran hämmästyttää kun terassillinen huone osoittautuikin hevoskarsinaa pienemmäksi kopiksi, ikkuna sentään oli. Myös sijainti motarin varressa niin että kaikki paitsi asfalttipiha oli tavoittamattomissa, hiukan hämmensi koiran iltalenkityksellä. Parkkipaikan reunatkin olivat niin täynnä roskaa ja lasia ettei niillekään voinut päästää koiraa pissalle. Kuvassa olevalle takapihalle onneksi pääsi, muttei suinkaan siitä metsään.

Illan kruunasi iltapala viereisessä ravintolassa jossa annokset olivat yhtä koruttomat kuin hotellikin (itse ravintola kyllä oli oikein sievä), ruokajuomien tuonti unohtui, päädyttiin istumaan ihan vierivieressä vieraiden ihmisten kanssa ja lasku oli ihan riittävä.

Jarmon sanoin: Ranskassa on kaksi hyvää puolta: lyhyt matka Italiaan ja Espanjaan.

Mielenkiinnolla odotan aamupalaa, sen jälkeen lähdetään täyttä kaasua ohi Cannesin kohti Espanjaa. 600km on huomiselle edessä kohti S’agaroa, jossa pitäisi vihdoin päästä merenrantaan. 3000km meni muuten tänään rikki, ja se kyllä tuntuu jaloissa vaikka autolla onkin liikuttu…