Ihan kohtuullisesti saatiin nukuttua Ranskan minihotellihuoneessa, heti kun tupakanhaju tyynyssä ja käytävän meteli lakkasi häiritsemästä. Aamulla siirryttiin takapihan koiranpissatuksen kautta aamupalalle jossa tarjolla oli patongin päälle vain voita. Olipahan aamupala silti. Eikun autoon ja äkkiä kohti Espanjaa!
Maisemat olivat edelleen aikas kivat, ja ruuhkatkin vaivasivat vain alkumatkan. Helle meinasi tuottaa ajoittain koiran kanssa päänvaivaa, ja hetkellinen kauhu iski alkumatkasta kun Caddy alkoi pitää mitä kummallisimpia ääniä. Taisi sekin kuitenkin vain kritisoida ranskalaisia radiokanavia, koska ennenkuin löydettiin minkäänlaista pysähdyspaikkaa motarilta, äänet jo normalisoituivat ja matka jatkui sujuvasti. Kolmisen tuntia ajettiin yhtäkyytiä ennenkuin pysähdyttiin ihan valtavalle huoltoasemakompleksille aikomuksena ostaa take away-patongit kun kerran ranskassa oltiin. Hämmentävää oli että useammasta eri ruokapaikasta ei löytynyt juuri mitään lihatonta saati sitten lihatonta patonkia, eikä myöskään juuri englantia puhuvia ihmisiä, joten tyydyin ainoana vaihtoehtona olleeseen tomaatti-mozzarellasämpylään. Autossa sen avatessani oli pettymys jonkinlainen kun sämpylä olikin voideltu tonnikalalla 😀 Eikun takaisin asemalle ja löysin kuin löysinkin lämpimän juustoleivän.
Jos meillä kummallakin oli jonkinlainen ennakkokäsitys Ranskan turhuudesta reitin varrella, ei se kyllä juuri parantunut tällä reissulla.
Matkaa oli sen verran ja kohde sen verran hieno ettei juuri raaskittu pysähdellä pakollisia enempää, mutta Seten kautta ajettiin pieni kiertotie kun paikka näytti niin hienolle kartassa. Voi olla hyvinkin hauska kaupunki, kovin paljoa ei sielläkään ehditty katsella. Hiekkaranta kapean kannaksen reunalla ainakin oli aika hulppea, kilometrejä pitkä ja täynnä simpukoita (Remu olisi halunnut tutkia ne kaikki!)
Viiden-kuuden aikaa illalla saavuttiin S’agaro Hotellille, ja kyllä tyrmistys oli vähintään yhtä iso kuin edelliselle hotellille saavuttaessa. Molemmat hotellit valittiin hinnan perusteella, kunhan koiralle ja ajoneuvoyhdistelmälle olisi myös paikat. Edellinen maksoi reilun 60e, tämäniltainen reilun 80e (taitaa olla reissun kallein, kun sain päähänpinttymän että yksi yö on oltava merenrannalla).
Ihan mielettömän upea paikka!
Hotel S’agaron parkkipaikalla ökyautojen ja palmujen välissä kävellessäni olin varma että olen väärässä hotellissa, ja vaikutelma vain vahvistui sisäänmennessä. Valtavan hieno hotelli mielettömän hienolla paikalla meren rannassa. Niin vaan parkkeerattiin Caddy sekä vaunu muiden ökyautojen sekaan ja talutettiin Remu pitkin marmorilattioita omaan huoneeseen. Jonka muuten hotelli oli pyytämättä ”upgreidannut”, huone oli asunnon kokoinen, sängyt ihan valtavat ja oma parveke merellepäin. Pihan uima-allas jäi käyttämättä tällä kertaa kun ilta meni vain ympärilleen katsellessa ja meren rannassa syödessä. Huoneen ja hotellin hinta tuntuu ihan päättömälle mutta en juuri valita. Ei voi kuin suositella, kyllä täällä voisi olla pidempäänkin.
Aamulla pitäisi raaskia taas nousta autoon, edessä on tosi pitkä ajopäivä, 820km Santa Elenaan. Sieltä ajellaan perjantaina Huelvaan josta alkaa se jännittävä merimatka.
Oliskohan nyt aamupalalla muutakin kuin patonkia?
Loppukevennys:
Sillä aikaa kun kirjoittelen tätä parvekkeella, Jarmo opetteli käyttämään tietononeitse ohjautuvaa suihkua. Mutta tarviiko ihminen ihan varmasti tällaisen vessanpöntön yhteyteen?
Mä olin niin lumoutunut S’agaro Hotellista, että olisin valmis heti lähteä niille seudulle käymään. Sitten kävi ilmi, että ne veloittaa 50€ lapsen lisävuoteesta per yö (samassa standard-huoneessa tietysti). Se on kyllä törkeää.
Sete oli tylsä kaupunki, niin siinä dekkari-sarjassa se näyttää huomattavasti mielenkiintoisemmalta, mitä se todellisuudessa on 😁. Oli siellä yövytty kesällä 2020.
Ohhoh, onpa erilaisia kokemuksia. Me taas saatiin enemmän kuin riittävästi rahoille vastinetta tuolla S’agarossa. Ja Seten hiekkaranta oli kyllä hieno simpukoineen.