Voihan helle!
Aamulla herättiin armottomaan linnunlaulukonserttiin, ei valittamista. Aamupalaksi saatiin paahtoleipää paikallisen tomaattisoseen ja oliiviöljyn kanssa…voi olis ollut ehkä kivempi, mutta kahvi oli hyvää ja appelsiinimehussa oli enemmän hedelmää kuin mehua, joten oikein hyvä oli aamupalakin -koko paikka oli niin hurmaava ettei ihan pienet puutteet haittaa.
Aamupalan jälkeen käytiin Remun kanssa pistäytymässä oliivilehdossa sekä kylänraitilla, ja alettiin sitten suunnitella taas lähtöä.
Tälle päivälle tuli ihan kunnon hellepäivä, ennuste sanoi 31 astetta, ja tuntoaisti vahvisti että vähintään sen verran oli varmasti. Vaikkei nyt kai saisikaan lämmöstä valittaa, oli tämän päivän automatka kyllä jo aika tuskainen koiran kanssa ilmastoimattomassa autossa. Onneksi oli ”vain” 400km. Matkan puolivälistä löydettiin ostoskeskus jossa oli parkkihalli, ja käytiin siellä syömässä ja ostoksilla kun saatiin auto hetkeksi viileään. Muuten ajeltiinkin vaan hikoillen ja välillä koiraa vilvoitellen.
Maisemat olivat aika samankaltaiset kuin edellisenä päivänä: kaunista kumpuilevaa maastoa vaikka isommat vuoret jo jäivätkin taakse. Kuivuus jatkui yhtä rajuna ihan rannikolle asti: oliivipuut olivat suurimmaksi osaksi vihreitä, samoin joku puska joita oli kaistojen välissä kukki tyytyväisenä, mutta kaikki muu oli ihan täysin kuollutta.
Toivotaan että täälläkin tilanne vielä kääntyisi edes vähän normaalimpaan suuntaan säiden kanssa, joskaan ei taida olla todennäköistä.
Huelvaan saapuessa käytiin vielä syömässä (mäkkärissä😀kun ei muuta ollut parkkihallin lähellä ). Satamassa löydettiin yllättäen heti ekalla yrittämällä oikeaan paikkaan, ja sitten saatiinkin ihmetellä ihan rauhassa. Autolla jonotettiin ensin kaksi tuntia (!) poliisin tullitarkastukseen, josta päästiinkin tunniksi-pariksi jonottamaan laivaanpääsyä. Kyytiin päästiin vihdoin puolituntia lähtöajan jälkeen, mutta täällä ollaan. Luulen että systeemissä voisi olla vielä vähän kehittämisen varaa…
Pisteet tosin laivaan autoja ohjaaville heeboille, kun yksinäiseltä naisihmiseltä puhkesi rengas juuri kun piti ajaa laivaan, apua löytyi heti. Tosin epäiltiin hetki tarviiko renkaanvaihtoon muutaman keltaliivisen lisäksi vielä useamman poliisinkin, mutta rengas tuli vaihdettua ja matka jatkui.
Tullitarkastukseen ei onneksi tämän tavaramäärän kanssa jouduttu (siinä olis mennyt loppuyö), mutta jännää oli sekä Remulle että allekirjoittaneelle tullikoiran visiitti autossa. Onneksi käynti jäi lyhyeksi, ja koira vedettiin pois kuskin puolelta kun alkoi murista meidän pikku-Remulle.
Laiva vaikuttaa asialliselle, mutta alkaa juuri keinua sen verran että taidan pistää pään tyynyyn, hirvittää kyllä vähän merenkäynti ihan aavalla merellä… Huomenna tutustutaan laivaan, nyt yöllä ei sitä tehty. Sopeutumista on myös Remulla, kun pitäisi käydä kannella vessassa kaikkien muiden koirien seassa… Saas nähdä.
