Päivä 11: Merellä

Laivan piti lähteä Etelä-Espanjan Huelvasta kohti Kanariansaaria perjantaina klo 23.59. Me päästiin kuitenkin laivaan lähes neljän tunnin jonotuksen jälkeen n. klo 00.30, ja meidän jälkeen oli vielä jokunen auto jonossa. Laiva lähti siis vasta yhden aikaan yöllä pimeyteen. Otin onneksi varuiksi matkapahoinvointilääkkeen heti hyttiin päästyämme, samoin Remu, ja hetken päästä jo Jarmokin päätyi nappaamaan lääkkeen naamariin. Aikamoinen keikutus alkoi melkein heti kun rannasta poistuttiin, eikä se yön myötä vähentynyt. Remu haukahteli käytävän äänille, laivan keinumiselle ja muille koirille, laiva senkun keinui ja minua hirvitti. Jossain vaiheessa nukahdinkin hetkeksi, nähdäkseni unta että olin joutunut taitolentokoneen kyytiin joka jonkinlaisessa pystyputkessa teki silmukkaa toisensa perään. Tosi vähiin jäi silti nukkuminen meiltä kaikilta.

Aamulla jalkeilla ei keikutus tuntunut enää niin pahalle, taisi vain alussa olla aallokko niin päin että keikutti laivaa sivusuunnassa. Laiva on huomattavasti Itämeren risteilijöitä pienempi ja meri himpun verran isompi. Useamman kerran olen miettinyt yhtä vanhaa kaveria joka oli pienellä kalastaja-aluksella avomerellä töissä ties kuinka kauan, ja aika nössöksi tuntee itsensä kun täällä jännittää 😀

Matka sujuisi muuten ihan kivasti, mutta koiraparka ei voi ymmärtää että kannella oleva muovimatolla päällystetty lava on vessa, eikä ulos sen kummemmin pääse. Lava on vielä aika kiikkerän oloinen ja Remun mielestä pelottava. Aika hankalaa on selittää koiralle joka on aina ollut sisäsiisti että tässä olis nyt vaihtoehdot, kun toinen on niin kiltti että odottaa vaan valittamatta että vietäisiin se lenkille. Koirien vessan ympärillä on myös melkoinen lauma muita koiria, eikä se helpota asian suoritusta yhtään. Toistaiseksi ei siis menestystä tällä saralla, mutta koira ei vaikuta ihme kyllä yhtään tuskaiselle -jatketaan harjoituksia niin kai se siitä väkisinkin jossain vaiheessa?

(edit: 24 tuntia edellisestä pissatuksesta Remu vihdoin kävi pissalla, tosin laivan kannelle vessan viereen. Tätä varten onneksi on kannella moppi, ei ne kaikki muutkaan koirat suostu tuohon vessaan menemään)

Matkaa on yhteensä 40h ennenkuin ollaan Teneriffalla. Siellä ajetaan toiseen satamaan josta lähtee 50min laiva vihdoin omaan kotisaareen jossa ollaan perillä sunnuntai-iltana 18.45, suomen aikaa 20.45, siitä ajellaan sitten pimeässä kohti majapaikkaa. Olettaen siis että ehditään siihen laivaan, tämä nykyinen kun lähti tunnin myöhässä 😀

Tähän asti matkaa on eletty aikalailla päivä kerrallaan, mutta kyllä välillä käy mielessä että tällä kertaa ei tosiaan palatakaan heti takaisin räntäsateeseen. Sen myötä helposti tulee mieleen kaikki tämän yhtälön ongelmat; Suomeen jäi aika paljon rahanmenoa ja vastuita kun ei tilaa saatu myytyä, eli töitä ja tuloja pitäisi löytää. Nyt kun saavuttiin Espanjaan on taas kielen opiskeluunkin motivaatio kohdallaan, mutta aika alkutekijöissä senkin kanssa ollaan. Alunperin ajatuksena oli että tila myydään ja aloitetaan siitä saaduilla rahoilla uutta elinkeinoa, ja ajatus oli myös että aika pienillä tuloilla pärjättäisiin, mutta näistä nyt ei kumpikaan toteutunut, eli saapa nähdä miten tästä selvitään. Asioilla on silti kai tapana järjestyä jollain tavalla, mielenkiinnolla odotan miten. 🙂

Kotoa kun lähdettiin edellisellä laivalla Vuosaaresta kohti Tallinnaa, fiilikset oli kyllä erikoiset. Lomalle lähteissä on ollut aina juhlafiilis, mutta nyt oli erilaista. Vaikutti niin uskomattomalle että ihan oikeasti päästiin lähtemään, ja samalla huoli kaikista asioista jotka jäivät järjestymättä, koitti vielä roikkua niskassa. Myös hyvästejä sanovat läheiset tekivät tilanteen tietty kovin erilaiseksi, vaikka ihan kohtahan me tullaan taas kesäksi takaisin. Epätodellinen olo voisi olla aika kuvaava termi. Kun matkaan päästiin, on tosiaan eletty aika hyvin hetkessä. Pian ollaan kuitenkin perillä ja pitää alkaa hoitaa kaikkia roikkuvia asioita ja tutustumaan uuteen elämään.

Tämä päivä ja aika pitkälti huominenkin menee kuitenkin vielä merellä, mietitään lisää sen jälkeen.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

Vastaa