Laivailu alkoi sujua jo ihan kivasti, aalloista ei kärsitty enää ensimmäisen yön jälkeen, ehkä totuttiin niihin tai sitten meri tyyntyi tai aaltojen suunta laivaan nähden muuttui. Epäilen molempia. Remukin selvisi lopulta vessakäynneistä lähes kunnialla, ja laivan koirakannella tuli jo iso repullinen lisää kokemusta muiden koirien keskellä olemisesta.
Aamulla oltiin klo 9 Las Palmasin satamassa. Aamupalamaisemana oli kontteja ja kerrotaloja, joten ei siitä sen enempää. Aamupala laivalla oli ihan hyvä; paahtoleipää, juustoa ja kananmunaa, jotain makkaroita oli myös tarjolla, ja mukillinen kahvia ja mehua. Tällä pärjännee taas hetken. Laivalla (Fred Olsen Express Balearian Marie Curie) on tämä yksi ravintola joka on auki ruoka-aikoina ja seisovan pöydän tyyppinen, ts henkilökunta lappaa ruuan lautaselle toiveiden mukaan. Sen vieressä on baari josta saa leipiä ja aikas rajallisesti muita tuotteita. Lisäksi on pienenpieni kauppa (ehkä ennemmin kioski) joka oli auki hetken eilen.
Las Palmasista piti olla reilun tunnin laivailu Teneriffan pohjoispäähän, mutta tällä laivalla se olikin kolmisen tuntia 🙂 Kun ei seuraavaa saarta alkanut näkyä, iski jo ihan oikea paniikki olisko pitänyt ymmärtää vaihtaa laivaa ettei joudu takaisin samalla matkalle… Teneriffalle päästiin kuitenkin, ja ehdittiin juuri sopivasti ajaa koiranvessatuksen kautta toiseen päähän saarta Los Christianokseen, josta lähti laiva vihdoin kohti La Gomeraa. Olipa huikea tunne nähdä laivasta viime joululomalta tutut maisemat ja todeta että nyt ihan oikeasti ollaan täällä! (kuvassa los christianos/teneriffa)
Gomeralle menevä laiva on kiva; saa istua ulkona ja katsella maisemia, ja koira saa olla mukana. Remu on koko matkan käyttäytynyt ihan tosi hienosti, maalaistaustansa huomioiden, mutta nyt viimeisellä laivalla se oli jo kuin vanha tekijä; loikoili kannella rennosti, ja tervehti iloisesti vain niitä jotka sitä tulivat tervehtimään. Tämä laivailu kestää vain 50min ja menee sujuvasti maisemia katsellessa.
Perille päästyä ajeltiin aika suoraan Hermiguaan saaren pohjoisosaan jossa on meidän eka majoitus, varattu toistaiseksi joulukuun loppupuolella asti, joululomalle meille tulee ”vieraita” niin silloin asutaan jokatapauksessa muualla.
Maisemat Gomeralla on vaan niin mielettömän upeat, ajaa ihan mihin vaan, aika ei ollut kullannut niitä ollenkaan. Saarelle saapuessamme oli ylhäällä pilvistä ja alkoi jo hämärtää, mutta muutaman kuvan nappasin ajomatkalta silti.
Majoitus varattiin aikalailla hinnan perusteella; kun tilaa ei saatu myytyä pitäisi pystyä elämään täällä aika pienellä budjetilla. Sikäli ei yllättänyt ettei kämppä sitten ollutkaan ihan täydellinen. Pikkumiinuksia on kaappitilan olemattomuus ja lattialle kömpivät tuhatjalkaiset, mutta isompi murhe on tosi huono sisäilma. Aika monta juttua pystytään korjaamaan tai niiden kanssa tulemaan toimeen, etenkin kun Jarmolla on työkalukärrynsä mukana, mutta saa nähdä pärjätäänkö tälle. Puhaltimet täällä pöhisevät jo, ja tuuletettu on, eikä tuhatjalkaisiakaan juuri nyt näy kun tehtiin barrikadit ulko-oven alle niitä varten… 🙂
Katsotaan huomenna mille sisäilma vaikuttaa, aletaanko heti etsiä uutta kämppää vai koitetaanko olla täällä hetki -joulukuuhun asti ei varmaan kuitenkaan, kun tämän voi vielä peruakin.
Saarella ollaan kuitenkin, yhtään ei sada räntää ja kelpaa katsella maisemia. Ei siis ollenkaan huonosti!
