Aika on hujahtanut täällä nopeasti. Palattiin taas aktiivisemmin säätämään byrokratia-asioita, tai ainakin yrittämään.
Edelleen on aika hankala tällä kielitaidolla onnistua selvittelemään byrokratian koukeroita, eikä olla ihan täydellistä apukättä löydetty joka sekä tietäisi mitä pitää tehdä että puhuisi kieltä. Nyt on joka tapauksessa varattu aika alle parin viikon päähän residencian eli väliaikaisen oleskeluluvan anomista varten. Jos ei saada kaikkea siihen mennessä siihen kuntoon että hakemus lähtisi eteenpäin, tiedetäänpähän ainakin sitten mitä pitää tehdä. Toki jos vaatimukset jäävät vielä selvästi vajaiksi pitää aikaa siirtää -toivottavasti ei.
N.I.E:thän saatiin hankittua jo viime vuoden puolella, ja samoin Vgr:n kaupungin asukkaiksi meidät on jo rekisteröity, ja täkäläinen pankkitilikin saatiin avattua. Sen lisäksi pitäisi joko olla vakityöpaikka jonka kautta saisi sosiaaliturvan, tai toimiva yritys ja itse hoidettu sosiaali/terveydenhuolto. Meidän on tämän hetken tiedon mukaan tarkoitus aloittaa ainakin alkuun kummankin autonomo-papereilla, eli freelancer/toiminimeä vastaavalla kuviolla. Tähän on tarjolla erilaisia ja erihintaisia paketteja asessorioilla, joiden kautta saa rekisteröidyttyä sosiaaliturvan piiriin, verovirastoon, tehtyä kirjanpidot jne. Mysteeri vielä on, miten näistä osaisi valita sen missä ei maksa liikaa ja olisi kaikki mitä tarvitaan. Ja vähän myös se miten järjestelmään oikeasti pääsee mukaan, kun ei tunnu ihan parilla virastokäynnillä tai -yhteydenotolla onnistuvan…
Isoin ongelma siis edelleen on kielitaidon vähyys. Koko ajan kuitenkin opitaan lisää, sekä järjestelmistä, virastoista että kielestä -saa nähdä missä vaiheessa se johtaa siihen että jotain alkaa tapahtua 😀 Motivaatio ainakin on nyt taas kohdillaan asian suhteen, ja taas on olevinaan selkeä ajatus mitä tehdään seuraavaksi -jos se vaikka tällä kertaa toimisi?
Edelleen on vaiheessa myös noiden ajoneuvojen tänne rekisteröinti, luultiin jo että saatiin asiaa eteenpäin mutta tällä kertaahan ongelmaksi tuli vaatimus aidosta ja alkuperäisestä C.O.C.-todistuksesta, mistä ei oltu ikinä kuultukaan eikä sellaisia tunnu ihan helpolla mistään saavan. Yksi julmetun kallis yksilö jo tilattiinkin, muttei sillä tietenkään mitään tee.
Positiivisiakin havaintoja on silti aiheesta: Caixa-bankissa pankkitilin avaaminen oli tosi iloinen yllätys: Tilin avaaminen sujui helposti siitä huolimatta että siinäkin pitää todistaa olevansa kunnon kansalainen joka todennäköisesti elättää itsensä. Aikaa tämä otti aamulla vajaan tunnin, ja antamiemme tietojen tarkistamisen jälkeen iltapäivällä puolisen tuntia varsinaiseen tilin avaamiseen. Asiakaspalvelusta antaisin pankille asteikolla 1-10 ehkä neljäkymmentä. Huom! tyypit on aina livenä pankissa paikalla, erittäin asiakaspalveluhenkisiä ja sinne voi vain marssia kysymään apua. Tilivaihtoehdot oli hyviä ja joustavia, kaikki tarpeellinen +vähän päälle löytyy, ja palvelut vieläpä tosi halpoja Suomen vastaaviin verrattuna.
Tänään riemua aiheutti myös se, että sopiessamme virastossa aikaa residencian hakemiseen ja siihen liittyviä infoja selvitellessä huomasi ihan selkeää edistystä kielitaidossa -kommunikointi sujui jo aika mallikkaasti. Vähän toki tarvittiin vielä puhelimen kääntäjän apua, mutta silti. Ymmärrettiin jopa mitä meille sanottiin, aikamoista! Tuolla ulkomaalaisten asioita hoitavassa virastossa myös on henkilökunta aina äärimmäisen mukavaa ja auttavat kyllä parhaansa mukaan.
Byrokratian ohella on eletty ihan normaaliakin elämää:
Talvi on, ja aika usein kylmä. Päivisin saattaa olla pahimmillaan juuri ja juuri 20 astetta, ja jos tuulee on se kyllä kylmä. Tyyninä päivinä on kyllä ihan kivaa keliä ja välillä hellekin, mutta silti. Ihan uskomatonta on myös tää sään vaihtelu sijainnin mukaan, aika usein kun täällä kotona on tuulista ja viileää, on 2km päässä rannalla täysi helle.
Uudessa siivouspaikassa on motivoivaa oppia uusia tapoja tehdä asiat. Kun täällä on meille väläytelty erilaisia työpaikkavaihtoehtoja, olen yllättänyt itseni sillä että kivojen turistimajoitusten siivous on aikalailla ykkösvalinta työksi tällä hetkellä, jos ei puutarhatöitä lasketa. On tosi kiva työskennellä omaan tahtiin kivoissa ympäristöissä kivojen ihmisten keskellä, ja vielä niin että näkee työnsä jäljen. Tarvis vaan näitä töitä kerätä vielä vähän lisää, mutta suunnitelmia tähänkin on koko ajan ilmassa.
Olen myös ollut opettelemassa /aloittelemassa kissojen metsästystä proanimalgomera.com :lle. Täällä on jonkin verran kissoja joilla ei ole omistajaa, vaikka joku niitä yleensä silti ruokkii ja hoitaa. Näistä koitetaan pyydystää kastroimattomat yksilöt ja viedä eläinlääkäriin kastroitaviksi. Sen jälkeen ne yleensä palautetaan sinne mistä napattiinkin, ellei ole erityistä syytä ottaa niitä talteen. Opettavaista hommaa tämäkin, ja hyödyllistä. Eilen oli ensimmäinen ilta villikissojen loukkuun pyydystystä. Kärsivällisyyttä ja aikaa vaativaa hommaa. Kärsivällisyys ei oo ollut se meikäläisen vahvin piirre, mutta nyt kun aikaa on enemmän kuin aiemmin, voi sen hyvin käyttää tähän.
Kalenterissa on lähipäiville yllättävän paljon merkintöjä, mutta ihan hyvä niin. Ei tässä kelissä niin kaipaa rannallekaan 🙂
Saa pitää peukkuja että nyt saadaan noihin virastoasioihin vielä lisää vauhtia, päivittelen tänne taas ehtiessä miten kävi.
Loppuhuipennukseksi mato. Melko hieno, tuli vastaan jalkakäytävällä, oletan että siitä tulee isona kiitäjä.
Voin hyvin kuvitella, että kieltä taitamattomalla on byrokratian kanssa varsin hankalaa, mutta onneksi sitäkin ajan myötä oppii. Sinällään Gomera on varmasti oikein mukava paikka asua.