Juhannuksena meillä molemmilla oli kolmen päivän loma. Aatto vietettiin tänäkin vuonna Kangasalla keskenämme. Mentiin pyörillä keskustaan kirkkoharjulle kuuntelemaan trubaduuri Axu Viipuria kitaristeineen, setti oli odotettua parempi ja keli ihan mainio harjulla istuskeluun. Sen jälkeen pyöräiltiin ympäri keskustaa ihmetellen kaupungin tyhjyyttä; torilla auringonpaisteessa oli maksimissaan kaksi ihmistä meidän lisäksi. Ihan hyvä kotiseutupäivä silti, ja päästiin turneelta ajoissa kämpille juhannussaunaan.
Lauantaina lähdettiin herätyskellottoman aamun jälkeen kohti Isojärven kansallispuistoa. Sieltä valittiin eteläinen Heretyn lähtöpiste ja lähdettiin Savottapolulle. Alussa meinasi alkaa ahdistaa kun parkkipaikka oli ihan täynnä autoja ja alkumatkan sai kävellä lähes jonossa muiden kanssa. Muut vaeltajat onneksi kääntyivät lyhyemmille reiteille ja alkumatkan tylsähkön osuuden jälkeen alkoi maisematkin parantua. Polku oli ennakkotietojen mukaisesti juurakkoista ja kivikkoista ja korkeuserojakin oli jonkin verran, eikä taukoja juuri viitsinyt hyttysten ja paarmojen takia pitää, joten 6 km matka tuntui ihan sopivan mittaiselle.
Kun päästiin perille ennakkoon suunniteltuun kohteeseen Vahterjärven rantaan, oli edessä seuraava pettymys: väkeä oli kuin pipoa, ja telttoja laavun ympärillä oli paljon. Tämän takia käytiin vielä muutaman kilsan ekstralenkki etsimässä vaihtoehtoista yöpymispaikkaa, mutta palattiin kuitenkin takaisin kauniille Vahterjärvelle. Onneksi taas osa porukasta jatkoi matkaa ja muut jäivät laavun lähistölle, ja me saatiin pitää toinen nuotiopaikka lähes kokonaan itsellämme. Teltalle löytyi hyvä paikka vähän syrjemmästä ja yöpymispaikka oli lopulta rauhallinen ja ihan tosi hyvä. Kokattiin kevyt retki-illallinen nuotiolla: halloumia, karjalanpiirakoita ja makkaraa (osalle porukasta), Kanarialta tuotujen San Miguel-oluiden kanssa nautittuina. Paikka oli mielettömän kaunis ja luonnonrauhaa löytyi ihan riittävästi. Jostain syystä tuolla pienen järven rannalla ei ollut myöskään juurikaan itikoita -paitsi illalla, jolloin niitä oli ihan kiva katsella teltan hyttysverkon takaa.
Yö meni mukavasti -teltassa keskellä metsää on ihmisen kyllä hyvä nukkua. Seuraavana päivänä nuotio-aamupalan jälkeen käveltiin vaivaiset 4km autolle ja ajeltiin maisemareittiä kotiin.
Yllättävää oli että jo noilla kävelymatkoilla saatiin molemmat sekä hartiat että lonkat kipeiksi, mutta jälkiviisaana voi taas todeta että rinkoissa oli molemmilla paino pelkästään hartioilla, kun sen pitäisi olla enemmän lantiovyön varassa 🙂 -me ollaan rinkan kanssa patikoinnissa aika aloittelijoita. Hyvä oppitunti tämäkin, toivottavasti ehditään ottaa vielä uusiksi. Painoa oli rinkoissa Jarmolla 13,5kg ja minulla 10,5kg. Noin lyhyelle vaellukselle ei jaksettu etukäteen panostaa eväisiin vaan napattiin mukaan matkalta välipalabanaanit, illaksi karjalanpiirakoita, makkaraa ja halloumia, ja aamupalaksi karjalanpiirakoiden lisäksi pasteijoita ja kylmäkahvit. Vettä tietenkin piti kantaa mukana, ja nuo yhdet oluet myös -ne kyllä tuntuivat illalla sen vaivan arvoisille. Tällä reseptillä selviää yhden yön reissusta ilman ennakkovaivaa tai astioita.
Isojärven kansallispuisto on pienehkö puisto, mutta siellä on hyvin reittivaihtoehtoja 1-20km matkoille. Maisemat ovat vaihtelevia ja kauniita; osa metsästä on vanhaa talousmetsää ja sikäli aika ”perusmetsää”, mutta löytyy myös vanhempaa metsää, korkeita kallioita, isoja siirtolohkareita ja mielestäni parasta antia olivat lukuisat kauniit järvet ja suolammet. Tosi hyvä kohde päiväretkelle tai yön yli, ainakin jos ei pelkää muita ihmisiä.
Oli huippu juhannus, ihan kuin olisi ollut lomalla 🙂 Loppuun vielä muutama maisemakuva paluumatkalta länsireunalta.
Isojärvi on tuttupaikka jo parin kymmenen vuoden ajalta. Siellä on paljon hienoja paikkoja ja maisemat kauniita. Kannattaa joskus patikoida Kalalahteen saakka, Isojärvi on nimensä veroinen.
Pitää jättää tuo to do-listalle. Meille vierailu oli ensimmäinen, mutta ainakin eteläpuoli oli kiva.
Kiva, että Isojärvi kääntyi lopulta positiiviseksi – ja kivaltahan tuo retki kuulostikin. Meillä oli taas alkukesän aikana tarkoitus lähteä käymään siellä, mutta lopulta ei aika oikein antanut myöden. Ehkäpä sitten syksyllä taas!
Tuohan on varmasti hieno syksylläkin, ja ehkä silloin on vähemmän väkeäkin. Luinkin Matkalla missä milloinkin -blogista teidän keväisestä retkestä vinkkejä etukäteen 🙂