Sopeutumista Suomeen

Näin kolmen viikon Suomessa olon jälkeen on hyvä aika ynnäillä miten tänne on taas sopeuduttu talven jälkeen.

Säissä on aina totuttelua -tai no eihän näihin tainnut tottua koskaan Suomessa asumisen aikanakaan, niin antaa olla 🙂

Kun tänne saavuttiin, kelit olivat tällä kertaa mitä hienoimmat: aurinkoa ja hellettä yli viikon ajan! Ilon tästä vaan veivät hyvin nopeasti hyttyset joita oli enemmän kuin ikinä; jos mieli pihahommiin, oli pakko pistää vaatetta päälle, mikä taas teki helteestä enemmänkin epämukavan. Hävettävän paljon tuli istuttua sisällä piilossa hellekelien aikana. (käytiin sentään kerran uimassakin!)

Sääthän sitten taas normalisoituivat niin että vettä on tullut vähänväliä eikä ole tarvinnut hikoilla, mutta jostain ihmeen syystä hyttyset häipyivät. Luojan kiitos. Niitä ei ole Gomeralla ollut ollenkaan, eikä kyllä ole ollut ikävä. Nyt on öisin ollut pääosin kymmentä (!) astetta lämmintä, päivisin vaihdellen 12-18 astetta. Selvästi kylmempi kuin meillä koko talvena. Viime kesänä tehdessäni kesätöitä räntäsateessa kesävaatteilla sentään opin tuomaan talvisemmat vaatteet Gomeralta tällä kertaa tänne. Aika paljon niistä toki tuli hukattua ennen muuttoa, kun jotenkin ajatteli ettei talvivaatteilla olisi enää niin käyttöä 🙂

Suomessa hieno asia on kesän vihreys ja metsät, joskin niistäkin vei alussa kaiken ilon tuo järjetön hyttysmäärä, ja niiden lisäksi myös ihmisiä (ja koiria) on ollut tosi paljon liikkeellä kun ei nyt pystytä asumaan ihan maalla. Vähitellen olen oppinut aikatauluttamaan iltapäivälenkkejä niin ettei joka kulmalla tule toista koirakkoa vastaan, niin ehtii vähän rentoutuakin lenkillä…

Sauna on ainoita asioita mitä olen Gomeralla täältä kaivannut, ja se on kyllä ollut kiva -josko jonain päivänä voisi olla Gomeralla oma sellainen.

Läheisiä ihmisiä on tottakai tosi kiva nähdä, vaikka osaa heistäkin on onneksi nähty myös Gomeralla.

Opettelua on ollut taas myös maan tavoissa -en ole itse kovin sosiaalinen, etenkään vieraita ihmisiä kohtaan, mutta Gomeralla oppii että vastaantulijoita tervehditään aina. Se on siellä ihan itsestäänselvää. Sen verran kauan siellä on taas oltu että tuntuu miltei vaivaannuttavalle olla tervehtimättä vastaantulijaa, mutta aika hämmästyneitä katseita saa kun morjestelee vieraita ihmisiä täällä 🙂

Yksi iso totuttelun aihe; rahan arvo Suomessa on kovin erilainen.

Tällä kertaa ymmärrettiin käydä isommilla ruokaostoksilla jo Espanjassa, niin ei tullut niin isona shokkina Suomen ruuanhinnat kun on haettu kaupasta vielä toistaiseksi lähinnä tuoretuotteita. Silti meinaa tässä asiassa tulla arki vastaan, kun Gomeralla tulotaso on niin paljon pienempi eikä Suomessa tietenkään putoile heti palkkaa tilille. Tuntuu että täällä kaikki maksaa niin kovin paljon -paitsi ruoka, niin myös diesel on kallista ja etäisyydet pitkiä joten kuluttamatta rahaa on kovin vaikea tehdä mitään tai käydä yhtään missään.

Ensi viikolla alkaa minullakin täyspäiväiset työt (Jarmolla sellaisia olikin taas heti) ja eiköhän ne aivot ala taas tähän maahan sopeutumaan. Puuhaa ja mietittävää riittää muunmuassa tilan myynnin tiimoilta, siihenkin on nyt onneksi ollut kiinnostuneita ostajaehdokkaita jonkinverran. Saa pitää peukkuja että se pitäisi meidät kiireisinä jatkossakin!