Keskiviikkona ajettiin Granadasta mutkien kautta Jerez de la Fronteraan, missä ollaankin pari yötä. Ajettiin ensin Caminito del Reyn vaelluspolun ympäristöön: polku on ainakin netissä katsottuna aivan huikea, mutta kovin suosittu eikä etenkään koiran kanssa houkuta lähteä sinne jonossa kävelemään. Niinpä ajettiin autolla lähistölle. Komeita maisemia löydettiin, mutta itse polun ohi ajauduttiin turhan kiirellä, joten sieltä ei juuri kuvasaldoa ole.
Jatkettiin matkaa Rondaan, kanjonin kahtia jakamaan kaupunkiin. Se oli hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen, paljon sai irti jo pikaisellakin visiitillä.
Rondasta matka jatkui kohti määränpäätä Jerez de la Fronteraa. Matkalla oli taas paljon korkeuseroja ja upeita maisemia katseltavaksi, mutta myös tuo tolkuton kuivuus kyllä pistää silmään. Loppumatkasta katsoin meille koiranulkoilutuspolun järven rannasta, mutta yllätys oli aikamoinen kun ei koko järveä enää juuri ollut olemassa, vain pienehkö lampi. Molemmat karttaohjelmat (googlen ja iphonen) väittivät järveä olevan siinä missä nyt kasvoi yli metrin korkeaa pusikkoa, joten muutoksesta ei voi olla kovin kauaa aikaa. Oletettu järvenrantalenkki oli lenkki rutikuivassa pölyisessä maastossa, ja kun varjoa ei juuri ollut ja lämpöä n. 35 astetta, jätettiin lenkki suht pieneksi ja jatkettiin matkaa. Aika rankat asuinolosuhteet täällä on ihmisillä.
Alkuillasta saavuttiin Jerez de la Fronteraan, jossa meillä on huone pariksi yöksi hostal Fenixistä aikalailla keskustasta. Koiranvessapaikkoja on onneksi vähän enemmän kuin Granadassa, vaikkei näissäkään juuri kehumista ole. Muuten vaikuttaa kuitenkin kaikki oikein hyvälle, kirjoittelen täältä vielä oman turistipäivityksen.
Onpa hienon näköinen tuo Lagunas de Campillos. Todella kauniin väristä vettä ja kaunista maisemaa muutenkin. Ja itse asiassa muutenkin kyllä aivan huikeita paikkoja!