Te Mana Hotel oli loppuun asti oikein kelpo. Aamupala oli ok, suppeahko mutta varsin riittävä buffet. Sekä tässä että edellisessä hotellissa on ollut aamupalalla pöydässä lappu jossa lukee mitä muuta voit halutessasi pyytää henkilökunnalta, tässä juustot ja kinkut tuotiin eri pyynnöstä, samoin jugurtti, edellisessä olisi saanut keitettyjä tai paistettuja munia.
Meidän matka jatkui kohti Andaluciaa ja Granadaa; viimeinen kunnon ajopäivä tälle reissulle, 600km. Turbo hidasti matkaa taas vähän, mutta Caddy kulki kuitenkin perille -nyt ei ole onneksi enää paljoa matkaa millekään päivälle, vaikka pitkiä mäkiä taitaakin vielä olla edessä… Tie Valenciasta Murcian kautta Granadaan oli yllättävän tylsä. Motaria, karua ja kuivaa maisemaa ja tosi vähän asutusta tai yhtään mitään muutakaan. Käytiin huolttiksella tankkaamassa (diesel 1,51e, seuraavilla oli pienempiäkin hintoja) ja yrittämässä ostaa syötävää, mutta tarjolla oli vain karkkia ja sipsejä. Ei viitsitty käydä tutkimassa seuraavia saman kokoluokan asemia vaan laitoin mapsin hakuun ruokakaupan. Heti 50km päässä olevassa kylässä oli kauppa riittävä lähellä motaria, sinne siis. Kauppa olikin kylän ainoa, siellä myytiin ihan kaikkea, mutta myös ruokaa viimeisellä käytävällä. Kun etsin kaikki mahdolliset vaihtoehdot, sain meille raa’at banaanit, huoneenlämpöiset jääkahvit ja lastenruokapussukat.
Lähempänä Granadaa maisemat muuttui niin, että 500km tylsä pätkä unohtui. Vuoristoa piisasi, ja rinteillä komiat rivistöt oliivipuita tai viinipensaita. Tämähän on sitä pahimmin kuivaa seutua mutta mm oliivipuut näyttäisi pärjäävän missä vaan. Mietittiin tukeeko Eu näitä pahasti ilmastonmuutoksesta kärsineitä seutuja muuttamaan viljelyksensä oliivifarmeiksi tai vastaaviksi kuivassa pärjääviksi lajikkeiksi, toivottavasti! Auttaisihan tuo aikalailla tämän seudun aavikoitumisen estämiseen, mutta lienee farmareille taloudellinen haaste odotella että puut kasvaa…
(jostain kumman syystä kaikki ao kuvat ovat vasta loppumatkasta, läheltä granadaa..)
Lemppari-liikennemerkit matkalta -näitä oli paljon:
Matkalla lenkitettiin koira (ja itsemme) Montesan linnan ympäristössä, kelpo maisemakohde vaikka suljettu olikin.
Kun päästiin perille Granadaan, vietettiin taas kunnon maalaiset kaupungissa-alkuilta. Etukäteen oli kiva idea että hotelli on keskustassa, mutta olihan siinä sitten vähän säätöä. Etukäteen tuli ohje että ajetaan tiettyyn osoitteeseen navilla, ja sen jälkeen käännytään kävelykaduille, joita pitkin pääsee hotellin eteen. Vietiin tavarat huoneeseen ja haettiin ohjeet ja avain parkkihalliin. Halli oli taas kapean kävelykadun varrella, jolta piti pakittaa hissin kyytiin -sen verran tiukka paikka ettei etuperin onnistu. Hissillä pääsi alas pieneen parkkihalliin.
Parkkihallista lähdettiin etsimään koiranpissatuspaikkaa, mikä osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Vähäisissä puistoissa oli puut korkeissa istutuslaatikoissa eikä ruohontuppoakaan kasvanut missään. Autoillessa nähtiin sentään tien vieressä puita joiden juurella oli lähes neliömetrin asfaltiton alue, mutta nyt niitäkään ei meinattu löytää. Kun vihdoin löydettiin, oli Remulle hiukan hankalaa tajuta että tämä läntti vilkkaan kadun laidassa on se paras vessa mihin pääsee, mutta onnistui se lopulta… Ei ollut ihan koiran unelmakaupunki tämä.
Hotel Las Nieves itsessään oli ihan hieno ja kaikinpuolin ok.
Illalla käveltiin kaupungin arabialaiskaupunginosaan josta kukkulan laelta näki Alhambran valtavan palatsialueen -alue on 14 hehtaaria ja sisältää useampia eri palatseja, ei siis edes yritetty ehtiä siihen sisältäpäin tutustumaan… Palatsi/linna oli kuitenkin oikein hieno myös etäältä katseltuna, etenkin kun auringonlasku valaisi sekä palatsin että vuoret sen takana. Kukkulalla meinasi käydä netistä tuttu ”instagram vs todellisuus”-ilmiö, kun kukkulan laki oli melko täynnä ihmisiä 🙂 Löytyi sieltä kuitenkin vielä rako mistä katsella, ja jopa maksettiin melkein Suomenhintaiset pienet oluet (5e) ravintolaan mistä oli oikein hyvät näköalat -tosin reunapöydäthän toki olikin kaikki varattu-lapulla varustettuja…
Keskiviikkona alkaa elämä turistina Andalusiassa kahden vuorokauden ajan, ennenkuin pe-iltana astutaan laivaan Huelvassa.
Enpä muista tuollaista comboaamiaista. Kuulostaa hyvältä, olisipa hauskaa päästä kokeilemaan sellainen. Hienoa tosiaan tuo Granadan alue.