…voisi olla hyvä aika ynnäillä meidän fiiliksiä ja elämäntilannetta. Ihan helppoa ei taas ole ollut tämä eläminen, mutta on kyllä ihanaa olla täällä taas.
Taas oli tarkoitus myydä meidän Pirkkalan hevostila kesän aikana. Laitettiin se jopa alennusmyyntiin reilusti alle kipurajan jotta olisi päästy elämässä eteenpäin, mutta eipä ollut siitäkään apua: ostajia löytyi kyllä taas, muutamakin ihan tosissaan oleva, mutta pankit eivät tunnu antavan lainaa kellekään. Aluksi oli ongelmana ettei pääse edes neuvottelemaan tai pankkiin esittelemään suunnitelmiaan, ja kun väylä sitten löytyi, ei lainaa kuitenkaan heru millään suunnitelmilla tai meriiteillä, ei yritys- eikä asuntolainapuolelta. Asia on sinetöity viimeistään siinä kohtaa kun mainitset sanan hevonen tai hevostalli. Omarahoitusta pitäisi olla ihan valtavasti, ja sen lisäksi parillekin ostajaehdokkaalle pankki esitti vaatimuksen että pitäisi asua ensin vuosi vuokralla niin voisivat sitten lähteä rahoittamaan. Aika karu vaatimus, kun otetaan huomioon että meidän tila on jo vuokrattu, vieläpä hyvälle vuokralaiselle, eikä laki edes salli vuokralaisen pois potkimista jotta otettaisiin toinen tilalle. Jos siis niin haluttaisiin tehdä. Mielestäni pankit eivät silloin voisi tällaista vaatia.
Mutta näillä mennään, tila otettu taas pois myynnistä, toivotaan tilanteen normalisoitumista ja koitetaan taas ensi keväänä uudestaan edes vähän normaalimmalla hinnalla. Huono asia vaan on se että kun on tuollainen iso tila, sille pitää välillä myös tehdä huoltotoimenpiteitä ja investoida jotta jutut toimisivat, eikä meillä siihen olisi varaa mitenkään päin, meidän tulot täällä kun eivät ole ”ihan” linjassa Suomen kustannusten kanssa. Siis sen lisäksi että niin kauan kun meillä on Suomessa lainat pankissa, ei päästä täällä investoimaan yhtään mihinkään.
Vuokra-asuminen täällä siis jatkuu, onneksi sama asunto on meillä edelleen käytössä. Samoin työt jatkuvat periaatteessa samoina, tosin nyt syksyllä molemmilla on tietenkin hiljaista töiden suhteen, samalla kun entisestä Suomen elämästä tulevat kulut erääntyvät. Aika paljon aikaa on käytetty kotisohvalla istuen pähkäillen Suomen kuvioita ja soitellen tekijöille ja lähetellen lähes miljoonittain sähköposteja suuntaan ja toiseen, että saataisiin tilanomistajan vastuita täältäkäsin hoidettua.
Säännöllisesti on kuitenkin koitettu myös irtaantua noista kuvioista -neljä ekaa päivää saapumisen jälkeen meni ihan täysin Suomen asioita säätäessä, vähän erilainen alku tänne palaamiselle kun ajateltiin 🙂
Nyt on kuitenkin käyty uimassa ja lenkillä ja kerran pidemmällä patikoimassakin. Meri on ollut ihan superkiva, viimeisistä viidestä päivästä on uitu neljänä. Ranta on nyt suuri ja täynnä hienoa mustaa hiekkaa ja uintisää mitä mainioin, talvella tämä sama ranta tulee olemaan taas pelkkää kivenmurikkaa ja meri arvaamattomampi.
Ylihuomenna on ensimmäinen espanjantunti tälle syksylle. Sitä kyllä kaivataan, vaikka nyt täällä ollessa on taas itseopiskeltukin, oli kesä ihan liian pitkä tauko opiskelusta. Huolimatta hyvistä aikomuksista jäi Suomen hulinassa kielen opiskelu, ei vaan riittänyt rahkeet siihen. Tietenkin on myös ruokittu kissoja, siinä kaipaa eläinsuojeluyhdistys apua etenkin nyt kun talviasukkaat ovat vielä muualla.
Täällä on ollut tänä vuonna normaali kesä, ei siis paljoa calimaa toisin kuin viime vuonna, toivotaan että myös syksy ja talvi olisi normaalimpi kuin edelliset. Nyt täällä on rutikuivan talven, kevään ja kesän jäljiltä kovin kuivaa ihan kaikkialla, poissa on kaikki ihana vihreys, vaikka kuivassa pärjäävät kukat kukkivatkin yhä. Normaalisti kuitenkin syksyllä ja talvella pitäisi sataa, toivotaan hartaasti että edellinen oli vain poikkeustalvi ja luonto palautuisi pian. Merivesikin on nyt normaalimman lämpöistä, ehkä 23 astetta, kun se viime syksyn oli kuuman kesän jäljiltä 25 asteista jouluun asti. Herkkänahkaiselle uimarillehan tuo lämpö toki oli kiva, mutta luonnolle ei. Nyt on ollut päivisin 25-30 astetta ja öisin vähän päälle 20, oikein hyvä siis.
Täällä koitetaan nyt jatkaa taas normaalimpaa elämää; haaveillaan töiden lisääntymisestä ja pyritään myös nauttimaan elämästä täällä. Omasta pihasta riittää nyt taas mangoja, ja jos ei muita hedelmiä saa lahjoituksena tarpeeksi voi niitä itsepalveluostaa vaikka lenkin varrelta (ks kuva alla). Ihanaa on just nyt myös hiljaisuus; täällä ei ole vielä juurikaan turisteja, nautitaan siitä kyllä tosi paljon. Toki tuo sama asia myös vähentää töitä ainakin allekirjoittaneelta. Uuden harrastuksen aloittaminenkin on meillä ihan juuri näppien ulottuvissa -snorklaaminen olisi täällä helposti mahdollista, kuulemma upeaa ja vieläpä ilmaista. Ei tarvi kuin aloittaa 🙂
Elämä taitaa kuitenkin olla aika kivaa, kaikista haasteista huolimatta.
Huh, on kyllä hankala ja ikävä tilanne pankkien kanssa. Toivottavasti tilanne jatkossa muuttuisi edes vähän helpommaksi. Muutenkin kuulostaa, että haasteita on riittänyt. Paljon olette kuitenkin tehneet ja saaneet siten muutakin ajateltavaa
Ooh, kelpaisivat tuoreet mangot minullekin! Suosittelen snorklaamista ja toivottavasti kaikki asiat suttaantuvat parhaalla mahdollisella tavalla 🙂
Tuoreet mangot on kyllä parasta. Toivotaan, ja kiitos!