Noche en Blanco

Viime viikonloppuna vietettiin Noche en Blancoa, niinkuin joka vuosi joulun alla. Olen koittanut etsiä netistä määritelmää tälle tapahtumalle, mutta vaikuttaa olevan vähän eri idea eri puolilla; toisaalla kyseessä on koko yön kestävä kulttuuri- ja taidetapahtuma, toisaalla tapahtuman päätehtävä taitaa olla ihan vaan joulunajan myyntisesongin edistäminen/aloittaminen. Täällä tapahtuma sisältää (ei niinkään yllättäen) pääasiassa musiikkia. Noche en blanco (yö valkoisissa/valkoisena) tarkoittaa myös valvottua/juhlittua yötä.

Kadun laidassa on kyllä myös telttoja mutta niissä on myynnissä lähinnä käsitöitä sekä syötävää ja juotavaa esim. leirikouluun tähtäävän nuorison toimesta. Olipa tällä kertaa myös koju missä sai pikkurahalla maistella paikallisia viinejä. Kauppojen joulusesongin aloitus ei niinkään täällä tapahtumassa näy, mutta olipa tällä kertaa ainakin urheiluliike auki myöhään yöhön ja tarjosi paikalle sattuneille sangriaa 🙂

Alkuillasta kun mentiin paikalle, katu oli ihan täynnä väkeä. Toisessa päässä katua soitti paikallisen musiikkikoulun orkesteri joululauluja (on aina niin hassua että täällä soi samat joululaulut kuin Suomessakin!) ja toisessa päässä vaelteli isohko ryhmä vanhempaa paikallista väkeä soittamassa ja laulamassa perinnemusiikkia. Näistä jäi videot ottamatta.

Seuraavana oli illan yllättävin ohjelmanumero -ooppera. Siihen en ole täällä ikinä törmännyt. Esiintymässä oli nais- ja miessolisti, ja musiikki tuli kummallisesta masiinasta joka kulki polkupyörän edessä -artistit siis pääsivät kivasti liikkumaan ympäri aluetta. Esitys oli ihan mielettömän hieno. Vaikken ihan ykkösenä fanitakaan oopperaa, oli kyllä mieletöntä kuunnella kadulla tuollaista laulua. Alla pari pientä videota, vaikkei niistä ihan välitykään tunnelma paikanpäällä.

Oopperan jälkeen siirryttiin välissä katsomaan tutun suosikkiartistin Eva Lunan keikkaa Gomeraloungeen -ja hyvä niin, koska ulkona myrskytuulen aloitellessa puhallustaan oli kyllä kylmä. Eva Luna on aina yhtä hyvä, ja kyllä osui tälläkin kertaa. Keikan lopussa lähdettiin kiireesti takaisin ulos katsomaan flamenco-showta. Artistit olivat tutut Cana ja kumppanit, mutta nyt mukana oli myös tanssiesitys. Ensin oli yksi naistanssija, joka pian sai seurakseen pari muuta naista ja pari pikkutyttöä. Kaikki tanssivat hyvin ja tunteella, ja yleisön edessä myös pari vielä pienempää tulevaa flamencotanssijaa treenaili esiintymistä. Shown loppupuolella tanssijat vinkkasivat eturivin lapsille että saa tulla tanssimaan, ja niin vaan kaikki junnut verkkareissaan säntäsivät lavalle esiintymään 🙂 Jonkinlainen ero on havaittavissa suomen kulttuuriin?

Nämä lapset kyllä kasvavat sujuvasti mukaan tähän musiikkiin, tanssiin ja laulamiseen.

Flamenco-shown jälkeen oli luvassa vielä canchafunk-bändi. Sitä kohtaan ei ollut kovin suuria odotuksia, mutta bändi yllätti. Ihan sairaan hyvä bändi, ja kun koko yleisö kadulla tanssi, pääsin myös pitkästä aikaa tanssimaankin ihan kunnolla.

Kaikki muusikot olivat tietääkseni paikallisia, tai ainakin ”talvipaikallisia”. Aika huikeaa millaisessa seurassa täällä saa asustella, pieni kylä täynnä ihan mielettömän taitavia muusikoita ja taiteilijoita.

Alla vielä muutama kuva.