Maanantaina herättiin piskuisesta Aiguezen linnakylästä ja liian kalliiden huolttisleipien jälkeen käytiin vielä vähän ihastelemassa maisemia. Sen jälkeen caddyn nokka kohti pohjoista ja Turckheimia: edessä oli 600km ajomatka, 6h nopeinta reittiä ja 8,5h ilman tietulleja. Ranskassa on koitettu välttää noita maksullisia motareita, mutta edellispäivänä Andorrasta tullessa koitettiin olla edes vähän aiemmin perillä ja mentiin 200km pätkä maksullista motaria. Siitä saatu 27e maksulappu kuitenkin vahvisti motivaatiota pysyä niistä kaukana. Nyt kun ajoa olisi ollut 8,5h ilman taukoja (600km) ja siihen päälle saatiin parikin pitkää kolariruuhkaa joissa sai seistä kauan, oli pakko taas käyttää maksumotaria. Aika tarkkaan tutkin reittiä pala palalta verraten ja mentiin pari 90km pätkää joista kummastakin säästettiin 25min ja maksettiin 8,80e/kpl. Aika kallista on, kyllä tuo ainakin meidän caddyllä tuplaa matkakulut. Maksutiet ovat kyllä hienossa kunnossa ja tilaa on, mutta tylsiä maisemiltaan ja niiden varrella on vaan ökykalliita huolttiksia. Tästä lähin koitetaan taas suunnitella reissut niin että normaalit tiet riittävät -niitä pitkin ajellaan välillä kylien läpi ja välillä kasikymppiä tai satasta. Niiden kautta reitti on yleensä myös lyhyempi, niin aikaero ei aina ole kovin suuri.
Perillä Turckheimissa oltiin silti vasta yhdeksän aikaan illalla. Airbnb:stä saatiin napattua edullinen asunto juuri ja juuri vanhan kaupungin muurien sisäpuolelta. Asunto oli oikein herttainen ja ympäristö taas hieno. Tultiin paikalle tälläkin kertaa juuri silloin kun viimeiset ravintolat sulkeutuivat, mutta saattiin naapurikylästä vielä haettua evästä mitä oli hyvä mutustella vanhan kaupungin kirkon pihalla.
Vaikka molemmat reissun majapaikat olivat ihan huippuja, ei tälläkään kerralla jäänyt positiivista mielikuvaa Ranskasta. Paljon on mielettömän kaunista luontoa ja hienoja paikkoja, mutta niille vastapainona kalliit motarit, kalliit ruuat, vaikeus löytää yhtään mitään kaipaamaansa ja kaikkialla vastaantuleva roskan määrä vie kyllä vaa’an kauas miinukselle. Ranska on näiden läpiajomatkojen perusteella ehdottomasti roskaisin ja likaisin maa missä olen ollut, ja se yllättää joka kerta -kaikkialla matkan varrella tienvieret ja huolttisten ja kauppojen pihat ovat niin täynnä roskaa ettei koiraa haluaisi päästää sekaan tarpeilleen. Liittynee ehkä siihen että myös roskiksia oli vaikea löytää, ja kun sellaisen löysi, se oli kukkuroillaan. Ihan mieluusti jatketaan taas saksan puolelle.
Loppuun reipas ja maailman söpöin reissukoira Remu
Upea tuo ristikkotalo, usein ajattelen niitä olevan eniten Saksassa, mutta kyllähän niitä tosiaan Ranskassakin tosiaan on. Mutta heh, itse en Ranskas kyllä likaisimmaksi maaksi tituleeraa, mutta monet muut jutut allekirjoitan kyllä.