Kevättä kohti

Sää on suurimmaksi osaksi ollut vielä aika talvista, mutta nyt alkaa jo tuntua sille että kevät on tulossa.

Siskoni oli täällä kylässä vajaan viikon verran ja oli kyllä taas mukava visiitti. Ei tosin ollut ihan paras onni säiden suhteen: yli puolet ajasta oli pilvistä, mikä ei täällä ole ollut normaalia, ja monena päivänä myös aika viileää. Myös tulomatkallansa laivalla Teneriffalta Gomeralle sattui sellainen merenkäynti että olin ihan iloinen etten ollut mukana 😀

Muutaman kerran sentään saatiin lämpöä ja aurinkoakin päiväaikaan. Ei tehty mitään kummallista, kerran käytiin maisemalenkillä ylempänä Aruressa, ja lähes joka ilta käytiin rannan suunnalla enemmän tai vähemmän. Uimiseen tai rantalöhöilyyn ei sää houkuttanut, mutta rannan kivikkoa ja aaltoja oli kiva katsella rantamuurilla istuskellen. Viikko meni nopeasti.

Tämän viikonlopun jälkeen palaa jo Jarmokin Suomen visiitiltään, tuolle reissulle taisi sattua siellä kaikki talven auringonpaistepäivät, vaikka viileähköä onkin ollut. Silti Suomen talvesta muistelen ihan positiivisina aurinkopäiviä vaikka olisi ollut miten kylmä, toisin on noiden vaakaräntäsadepäivien ja loka-marraskuun vesisateiden kanssa 😀

Täällä on tänä talvena ollut varoituksia isoista aalloista vähän väliä. Väkeä on myös noina päivinä hukkunut tämän tästä ainakin Teneriffalla. Lähes kaikissa tapauksissa joista olen uutisia lukenut, on menty varoitusten aikaan esteiden läpi suljetulle rannalle, jolloin ei tapahtumaa voi kyllä vahingoksi kutsua. Pistää väkisinkin miettimään kun uhreja etsitään merenkäynnin seasta koptereilla ja veneillä monta päivää, miten epäreilua on että yhteiskunnan rahoja tuhlataan tällaiseen.

Meillä on ollut täällä rantavahdit ekaa kertaa ikinä talviaikaan tänä talvena, ja sen myötä myös varoitusliput.

Aika usein vahdit saavat viheltää pilleihinsä ja käskyttää väkeä pois merestä punaisten lippujen aikana, ja pääsinpä ekan kerran myös itse näkemään tapauksen jossa leidi ei suostunut tulemaan pois merestä vaan vahtiparka joutui kanssaan tappelemaan asiasta aika kauan. Aika uskomatonta. Uskomatonta että aikuisia ihmisiä pitää vahtia ja käskyttää, mutta jonkun heidät on pelastettavakin sitten kun käy köpelösti… Meren pohjavirtausten ja yllättäen tulevien jättiaaltojen kanssa kun ei auta hyväkään uimataito, jos vaikkapa aalto paiskaa pään kiveen tai vie ulapalle. Aiemmin kun olen Kanarian hukkumistilastoja tutkinut, iso enemmistö hukkuu valvotuilla rannoilla punaisten lippujen aikana.

Ranta on edelleen pelkkää kivikkoa, ja lienee sitä vielä kesään asti, mutta nyt on lämpötilat sentään alkaneet välillä olla rantalöhöilyyn sopivia. Luonto on edelleen vihreää ja kasvit alkavat jo kukkia, edelleen odotan sen puolesta aikaista kevättä. Myös mantelipuut on jo pinkissä kukassa, yhtään ei ole vaan sattunut minun kamerani eteen.

Täällä arki jatkuu aika normaalina, kevättä odotellessa.