Blogin hiljaiselo on kummasti jatkunut edelleen, kun kaikki aika sekä voimat menee ihan muihin juttuihin. Luvassa ei ole kovin positiivista matkallelähtöpostausta, lue siis omalla vastuulla -postaus kulkee aika samoissa tunnelmissa kun meidän arkikin on ollut.
Aika hektistä on ollut elämä viimeaikoina, koko ajan on liian monta asiaa hoidettavaksi ja mietittäväksi. Meillä on ollut to do-lista asioista mitkä pitää hoitaa ennen lähtöä. Ongelmaksi vaan on muodostunut se, että kun niistä jotain alkaa selvittämään, asia tulee vain monimutkaisemmaksi ja lista pitenee. Lisäksi listalle tulee uusia asioita ja ongelmia sellaista vauhtia, että voipi olla että tuo lista lähtee vielä meidän matkaan mukaan sellaisenaan…
Viime viikkoina on myös korostunut ”kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen”-meininki, eikä tähän kyllä olisi auttanut paraskaan positiivisen ajattelun taito; useamman kerran on saanut miettiä voisiko vaan mennä peiton alle piiloon ja olla tekemättä mitään. On myös mietitty ollaanko mahdollisesti jossain realityohjelmassa mukana tietämättämme, sille usein vaikuttaa; hermorakennetta testataan ihan tosissaan kun ihan joka ikinen asia epäonnistuu tavalla tai toisella, ja joka päivä tulee mitä ihmeellisimpiä vastoinkäymisiä toinen toisensa perään.
Jos nyt esimerkkejä otetaan lähiviikkojen suorituksista, meininkiä kuvannee hyvin Jarmon auton koeajo: jos -95 vuodesta asti hyvinpalvellut harrasteauto hinataan kotiin kesken koeajon kun varmat ostajat ovat sitä tulleet hakemaan, ei hyvin mene. Tätä seuraavat taloudelliset takaiskut toinen toisensa jälkeen, lukemattomat hevosten irtokengät (jos kolmelle hevoselle saa tilata kengittäjän useammin kuin aiemmin neljälletoista, on se aika usein), epäonnistuneet klinikkareissut sekä ties mitkä muut ongelmat -yksi uusi ongelma päivässä olisi jo ihan tosi hyvä päivä.
Ihan kaikkia takapakkeja en tänne viitsi avata ollenkaan, mutta näitä taloudellisia takaiskuja voisin tänne jokusen mainita.
Kun tilaa ei ole myyty, on ollut ajatuksena että irtaimiston ja hevosten myynnillä saataisiin maksettua pois muut lainat paitsi asuntolaina. Eipä sitä ole kuitenkaan hahmottanut miten hillittömästi meneekään rahaa muiden kuin meidän taskuun näistä rahoista; sen sijaan että laskisi paljonko jää rahaa reissun järjestelyihin, saakin laskea paljonko jää lainoja pankkiin roikkumaan. Työnhakuun taidetaan suunnata aika vikkelästi kun vaan saadaan paperit kuntoon uudessa kotimaassa.
Aiemmassa postauksessa jo mainitsin shokin siitä, että tilan vuokrasta lähes kolmasosa menee valtiolle eli siitä ei jääkään asuntolainan lyhennyksen jälkeen meille mitään -aluksi haaveiltiin siitä maksavamme oma pieni vuokramme paikanpäällä. Nämä shokit ovat sittemmin jatkuneet. Tiedossahan on toki ollut että hevosten ja irtaimiston myynnistä menee alv 24%. Silti, kun myynnistä saadut rahat ovat kadonneet suoraan lainojen poismaksuun, ei voi oikein ymmärtää että veroa pitää maksaa viisinumeroinen summa kerrallaan, eikä se edes lopu siihen. Hiukan yllätyksenä tuli myös se että tuon alv:n lisäksi voi joutua maksamaan veroa vielä myyntivoitosta vaikka hevosen myisi samalla hinnalla kuin on ostanutkin, koska ne poistot…
Lainoja meillä on monta erillistä, johtuen ihan siitä ettei niitä pankin mielestä ole kannattanut/voinut yhdistää edelliseen vaan on ollut parempi tehdä uusi laina aina maneesin rakentamiseen, maneesin loppuun rakentamiseen, kaivon rakentamiseen ja mitä näitä nyt olikaan. Nyt kun pieni yrittäjä innoissaan soittaa pankkiin että maksaisi nämä lainat pois kun sai hevosia myytyä, tuli kyllä ihan puskista että aikaistettu lainan poismaksu maksaa 400e. Ja joka lainasta erikseen. Siis täh?
Tässä vaiheessa aloin lukea pankilta aikoinaan saamaamme kansiollista papereita, ja siellähän tosiaan sanotaan että jos velallinen maksaa velan pois etuajassa, ”on velallinen velvollinen korvaamaan jälleenrahoituksen purkamis- ja uudelleensijoittamiskulut pankin esittämän laskelman mukaisesti”. 400e per laina vaan tuntuu köyhästä kalliille.
Tässä en viitsi nimetä muita yllättäviä suuntia joihin on uponnut tonni tai pari tai jokunen, ilman että sitä olisi mitenkään voitu ennakoida, mutta niitä tuntuu riittävän. Saapa nähdä mikä on lopputulos, viimeisiä verolaskelmia vielä odotellaan ja vielä on muutama hevonenkin tallissa. Ei tästä nyt ainakaan tähän hätään nostettukaan palkkaa tehdystä työstä, niinkuin jossain kohtaa ajateltiin.
Turpaan tuntuu siis tulevan joka suunnasta ja koko ajan, enkä nyt millään keksi tähän kirjoitukseen paljoa positiivisia lauseita. Ei voi kuin koittaa muistaa että jossain kohtaa kai pakostikin helpottaa, kun lähtöön on enää pari viikkoa. Arvatkaas onko ehditty tehdä minkäänlaisia lähtövalmisteluita? Ja ei, ei ole espanjan opinnot edenneet, eikä ole suunniteltu reissuakaan sen enempää. Mutta sen verran kuitenkin keksin positiivista sanottavaa, että on meillä ollut aika ihania ihmisiä ympärillä.
(kuviakin oli tähän postaukseen varattuna, mutta nyt kun tämän postaukseni luin, eivät ne kyllä sovi tähän ollenkaan -palataan asiaan niiden kanssa myöhemmin)
Tämä kuulosti siltä, että teillä on huono kirjanpitäjä 😉.
Olemme itsekin tehneet melkein saman tempun, eli olemme pakanneet auton ja lähdetty maailmalle. Asutaan tällä hetkellä Maltalla. Yrittäjyys, unelmien tavoittelu, bloggaaminen, road tripit ja nelikympin kriisi ovat tuttuja täälläkin.