Päivä 4: Wien, maalaiset kaupungissa

Olipa iloinen yllätys kun lähdin aamulla taas sateeseen ulos koiran kanssa, että olikin lämmin 🙂 Ihan huippua.

Hotellin suht vaatimattoman aamupalan jälkeen lähdettiin tutkimaan kotikylän Schwechatin tienoita koiran kanssa, ja aika rauhassa saatiin lenkkeillä -ei odotettu että ihan tällaista maastoa olisi 10km Wienin keskustasta. Osaisiko joku muuten perustella miksi ihmeessä kaikki paikannimet pitää kääntää erilaisiksi eri kielille, miksei esim Vienna voi olla vaan Vienna?

Lenkin jälkeen hylättiin Remu hotelliin ja lähdettiin kohti kaupunkia. Olipa taas aikalailla maalaiset kaupungissa-fiilis, kun lähijunan pysäkillä koitettiin ensin keksiä mihin suuntaan menevään junaan pitäisi pyrkiä, ja miten siihen ostetaan liput, ja mitä kaikkia näitä nyt oli. Maskejakaan ei ymmärretty ottaa mukaan kun ei niitä enää ole kotisuomessa käytetty (kuva paluumatkalta maskiostosten jälkeen). Täälläpäin vaaditaan ne edelleen ainakin kaikkiin julkisiin liikennevälineisiin, kuten myös seuraavissa maissa.

Junaan päästiin lopulta kuitenkin ja hypättiin pois silloin kun kaikki muutkin, ja alettiin sitten selvitellä missä ollaan. Aika lähelle keskustaa päästiin, mutta Wienin keskusta olikin yllättävän iso, ja kun ei mitään opasteita ole missään meni tovi ja tepastelu jos toinenkin ennenkuin keksittiin mihin suuntaan kannattaa pyrkiä. Kun vihdoin löydettiin itsemme ihmisten ilmoille, oli kaupunki ihan hauskan oloinen. Pääroolissa siellä selkeästi oli hevoset, niitä oli jokapuolella kärryineen. Aika liikennevarmoille vaikuttivat, ja ilahduttavasti olivat kaikki ihan kivannäköisessä kunnossa eivätkä edes ontuneet, tämä vertailuna moneen muuhun turistikohteeseen.

Käytiin tietty myös Viinillä, pakkohan se oli.

Käytiin tietenkin myös ihmettelemässä Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun talleja keskellä keskustaa. Ei oltu missään maksullisissa esittelyissä vaikka sellainen vähän houkuttikin, mutta ilmankin pääsi näkemään vilauksen yhdestä talleista. Sijainti on kyllä vähintään hämmentävä, ei uskoisi ulkoapäin katselevansa hevoskarsinoiden ikkunoita (toinen kuva alla).

Huomenna ajetaan taas, koko ihanan Itävallan halki ja siitä Italiaan. Seuraava majoitus on Veronassa jossa ollaan taas kaksi yötä. Huomisesta saattaa tulla pitkä päivä kun haaveilen ohikulkumatkalla myös lenkkeilystä Venetsiassa, mutta saa nähdä jääkö haaveeksi. Saattaa olla matkalla muutenkin pari pakollista maisemapysähdystä.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

Vastaa