Tiedättekö sen tunteen kun on ensin vaeltanut helteessä vuorenrinnettä ja mennyt sen jälkeen mereen uimaan ja istuu mustalla rantahiekalla auringossa? 🙂
Tänään vietettiin ihan lauantaita. Aamulla herättiin aikaisin ja lähdettiin pienelle vaellukselle San Sebastianin viereisten kukkuloidenden yli Playa de la Guancha-rannalle ja takaisin. Meille ne olivat kyllä jo ihan vuoria ja jalkalihakset ovat ihan samaa mieltä, vaikka ovatkin vielä suhteellisen matalia. Reilut 10km josta suurin osa joko ylä-tai alamäkeä, osin aika jyrkkääkin, riitti taas näin alkuun tasamaahan tottuneille jaloille, ja Remu-vuoristokoira taisi olla samaa mieltä. Vaellus kannatti, oli taas ihan tosi hienoja maisemia heti kun pääsi ensimmäisen kumpareen toiselle laidalle, ja perillä oli iso, kivinen ranta vailla ristinsielua, kun ei sinne mene tietä ollenkaan. Tämä oli sitä meidän Gomeraa, tämä meidät täällä valloitti eniten.
Kuumuuskaan ei liikaa haitannut, mennessä oli vielä vähän varjopaikkojakin, ja heti kun meni ylemmäs niin tuuli niin ettei ollut liian kuuma. Remu sai kastautua suolavedessä ennenkuin lähdettiin takaisin, niin tuntui jaksavan ihan hyvin. Silti kotiin päästyä oli läähätys aikamoinen, ja pitkään. Jätettiin koira kotiin huilaamaan ja mentiin kylmäämään omat jalkanivelet mereen -nyt oli kylmää eilisten tuulten jälkeen. Kyllä, tää on ihmiselle hyvä sijainti. Eikä tätä huononna yhtään se että sekä rannalla että vuorilla on helppo pitää ihan kunnon suomalainen reviiri, väkeä ei koskaan ole liikaa 🙂
Huomenna muutetaan Valle Gran Reyn puolelle ja koitetaan ihan tosissaan taas löytää kämppää pidemmäksi aikaa.
