Tänään herättiin taas kukonlaulun aikaan (kirjaimellisesti) ja lähdettiin vaeltamaan. Tällä kertaa kohteena oli kotikylän Valle Gran Reyn toisen puolen vuori Las Pilas, toiselle kivuttiin jo viime viikolla. Las Pilas siis kuvassa vasemmalla 🙂
Mäki on reilun 700m korkea ja kuvan vaikutelmaa aikalailla jyrkempi (loivemmat kohdat on irtohiekkaa) joten sinne ei tuosta suoraan pääse, vaan joutuu kiertämään jonkinverran jotta pääsee kipuamaan kiemurapolkua ylös. Matkaa eestaas tuli n.10km, josta aikalailla puolet nousua, puolet laskua. Aikaa tähän suoritukseen saatiin uppoamaan vajaa 6 tuntia.
Mennessä jouduttiin ottamaan yksi pidempi tauko, kun polun vieressä seisoi isosarvinen pässi kaverinsa kanssa, ja oma tietotaito ei kertonut miten toimia jos haluaa ohittaa pässin joka tuijottaa uhkaavasti, hyökkii kohti, sähisee ja puhisee. Näytti sen verran uhkaavalle että jäätiin istumaan ja odottamaan tuleeko yhteenotto, vapautuuko polku vai joudutaanko kääntymään takaisin -sen verran jyrkkää ja irtokivistä oli maasto ettei reittiä voinut muuttaakaan. Istuttiin jotakin vartin ja puolentunnin väliltä ennenkuin tyypit jatkoivat matkaansa kohti vuorenrinteellä keikkuvaa lammaslaumaa, ja me omaamme ylöspäin.
Ylös päästiin onneksi ennen helteen alkamista, ja sinne saavuttuamme maisema oli tälläkin kertaa kaiken vaivan arvoinen. Aika pitkälle näki joka suuntaan, tosi harmi on ettei koko huimaava maisema koskaan välity valokuvista. Omalle verkkokalvolle se jää onneksi talteen hetkeksi. Ylhäällä syötiin eväät, ihmeteltiin maisemaa ja haukkoja ja huilattiin vähän ennenkuin jatkettiin matkaa alaspäin. Alastullessa meinasi jaloita jo loppua puhti ja jouduttiin pitämään useampia pieniä taukoja, tosin Remukin tuntui jo paluumatkalla hyvin arvostavan makaamista varjopaikoissa.
Riittävän pitkä retki tämänhetkiselle kunnolle, mutta hieno ja käymisen arvoinen. Eväinä meillä oli vain leivät ja pari porkkanaa, ja ne riittivät juuri ja juuri -kotiin tullessa sai onneksi heti ruokaa Jarmon eilisistä kokkailuista. Vettä oli mukana Remulle kaksi ja meille kahdelle kolme puolen litran pulloa ja se riitti juuri ja juuri, kun alkumatka saatiin mennä viileässä kelissä.
