Nyt saatiin sovittua meille sopiva hinta espanjan tunneille, joten varattiin 10 tunnin kurssi. Uskon että helpottaa kummasti verrattuna pelkkään itseopiskeluun. Hinta on myös näissä eri turisteille ja paikallisille, ja nyt päästiin opiskelemaan asukashintaan. Ope on Chileläinen nainen joka nauraa Paljon, on sujuvasti myöhässä ja antaa vähintään riittävästi positiivista palautetta. Saas nähdä mitä hän saa meidän päähän taottua.
Lauantaina oltiin taas rannalla katsomassa auringonlaskua ja merta, ja kuuntelemassa rumpujen soittoa. Rumpumusiikki ja meren aaltojen pauhu on sellainen kombo joka menee suoraan sieluun, etenkin upeaan auringonlaskuun yhdistettynä. Auringonlaskut on muuten yhtä upeita ihan joka ilta, kuulemma ovat aina syksyisin hienoimmillaan. Vielä pimeässäkin voisi merta tuijottaa vaikka miten kauan.
Pimeän tultua kuitenkin tultiin kotiin, Remun yksinolo on vähän aiheuttanut huolta kun pari kertaa touhusi omiaan (päästyään kerran ruokakassilleen kylppäriin, tyhjensi vielä samaisen kassin pohjan kautta vaikkei siellä enää ruokia ollutkaan…). Onneksi nyt taas on yksinolokin sujunut ihan normaalisti, mutta on kyllä lenkkeilty aika huolella sitä ennen.
Gomeralla on tosi paljon liskoja, tosin enää ns. normaalin kokoisia, jättiliskoja on jäljellä enää ihan muutamia läheisellä vuorentöppäreellä. Meidän tapaamat liskot jakautuvat selvästi kahteen eri lajiin: päivällä joka paikassa vilisee erilaisia sisiliskon sukulaisia, ja illalla pimeän tullen kiipeävät gekot seinille. Molempia on montaa eri lajia, ja näihin perehtyminen on vielä pahasti kesken. Ohessa esimerkkikuva kummankin liskotyypin edustajasta. Ja on muuten kiva muistuttaa itseään siitä ettei täällä ole käärmeitä, kun näitä suhahtelee pusikossa aina kun jossain liikkuu.
(ja tämä myös pienempi kuin se meidän makkarin tyyppi)
Lauantaina oli kuitenkin rantaan lähtiessä jäänyt makuuhuoneen ikkuna illaksi raolleen, ja pimeän tullen seinällä kiipeilevä gekko oli erehtynyt ikkunasta sisään. Kyseessä on vaaraton ja erittäin sympaattinen kaveri, mutta silti ajatus siitä yöllä vilistämässä naaman yli oli sen verran epämukava että ulos se oli saatava. Gekko kökötti meidän kotiintullessa makuuhuoneen seinällä, ja ajateltiin että saadaan se hätisteltyä itse kipittämään ikkunasta ulos. Tyyppi kuitenkin yllätti sillä että ahdisteltuna se vaihtaa paikkaa katsetta nopeammin. Ensin saatiin se hätistettyä sängyn taakse seinälle, sängyn siirtelyn jälkeen matka jatkui vaatekaapin taakse seinälle, ja muovilevyllä ja harjanvarrella sorkinnan ja vaatekaapin siirtelyn sekä sen päällä olleiden matkatavaroiden purkamisen jälkeen taas sängyn taakse. Aikalailla kaikki huonekalut sekä tavarat vaihtoivat paikkaa, gekkoparka oli aika kauhuissaan eikä sen ohjailu ulos onnistunut edes sinnepäin, ei valoilla ohjaten eikä hätistäen, eikä myöskään odottamalla. Eikä vaikka nämä kaikki koitettiin sekä valot päällä että ilman. Ja useimmissa väleissä etsittiin gekko aina uudestaan. Alussa sentään luulin että napataan kaveri pahvirasiaan ja viedään ulos, mutten ymmärtänyt miten arka ja nopea se onkaan…
Lopulta oli ihan pakko myöntää ettei saada tyyppiä ulos. Ei myöskään sisu riittänyt sen kanssa nukkumiseen, joten lopulta Jarmo listi tyypin harjanvarrella sängyn taakse. Tästä tunnen ihan kamalan kamalan huonoa omaatuntoa edelleen, mutta kyllä me aika työ ensin tehtiin sen ulos saamiseksi. Tästä lähin pidetään ikkunat kiinni, tai ainakin valot päällä jos ovat auki… Nää gekot ja liskot on kyllä tosi hauskan oloisia tyyppejä, kunhan eivät tuu samaan sänkyyn.
Sunnuntaina ajettiin vähän keskemmälle saarta Laurisilvametsään lenkille -nyt on pari päivää ollut lämpöä päivällä +30 astetta, niin varjoisa metsä oli aika hyvä lenkkipaikka. Metsä on kyllä ihan älyttömän hienoa satumetsää naavoineen (Laurisilva – Wikipedia) eikä elämystä huonontanut jyrkkä rinne alas laaksoon ja huikea vuorimaisema aina kun sen metsältä näki. Vielä kun tuon saisi tallennettua kuviin, niissä ei metsän vihreys ja tunnelma näy kovinkaan hyvin.
Nyt uskallettiin taas hikoilun jälkeen uimaankin, vedessä ei enää näkynyt sinileväksi epäiltyä hippua. Ei ollenkaan huono sunnuntai!
Ps. Sain blogiin laitettua tuollaisen kentän josta saa tilattua uudet postaukset sähköpostiin. Pitäisi näkyä tuolla postauksen sekä etusivun lopussa. Tosin Jarmon puhelimessa ei näy, eli näkyy tai sitten ei 🙂 (pitänee vielä jatkaa harjoittelua…) Kun tuon tilauksen tekee, mailiosoite ei mene mihinkään muuhun käyttöön, mutta uusista postauksista tulee aina ilmoitus.
Hienoa elämänkuvausta. Ihan parasta ja tehokkainta on oppia kieltä siinä maassa, jossa asuu. Kauan sitten asuimme jonkin aikaa Brasiliassa mieheni työn vuoksi. Otimme kielitunteja Euroopassa ennen muuttoa, mutta tuntui että olivat yhtä tyhjän kanssa. Vasta kielitunnit paikan päällä olivat tehokkaita, kun opittua kieltä saattoi mennä heti testaamaan katukauppiaan luokse tai ravintolaan. Suomessakin yritykset kustantavat kielenopetusta maahan tulleille työntekijöille. Toivottavasti se on yhtä tehokasta kuin se, jonka saimme aikoinaan Brasiliassa.