Koti ja arkea

Vaikka kai oikeasti pitäisi kirjoittaa ”koti” kun täällä asutaan näillä näkymin vain muutama kuukausi, ja ”arkea”, kun ei esimerkiksi kiusallinen työelämä ole liikaa päässyt vielä häiritsemään. Ajattelin kuitenkin esitellä vähän tätä meidän tän hetken kotia ja arkikuvioita teille.

Koti siis tosiaan sijaitsee laakson pohjalla Valle Gran Reyssä, 2km ennen rantaa ja keskustaa. VGR taas sijaitsee La Gomeran lounaisrannikolla. Ja lounas on tässä se lännen ja etelän välissä oleva jos joku muukin aina googlettaa väli-ilmansuunnat. (onkohan kukaan tehnyt kansalaisaloitetta niiden nimeämiseksi nimillä länsietelä jne, niinkuin kaikissa muissa kielissä tuntuu olevan?)

Tähän tekis mieli laittaa taas se hieno kuva VGR laaksosta minkä keskellä talo on, mutta oon sen julkaissut jo pari kertaa niin en kehtaa. Löytyy esim täältä: pienitalogomeralla.fi/2022/10/27/vaellusta-las-pilas-valle-gran-rey/

Meidän talossa on kolme kerrosta, josta ylin on meidän. Alakerrassa asuu Genaro, vanhempi paikallinen herrasmies joka hoitaa meidän asioita vuokraemännän suuntaan. Keskikerroksessa asuu täkäläinen isä kahden aikalailla aikuisen lapsensa kanssa. Tässä talossa kiinni on naapuritalo jonka alakerrassa asuu saksalainen mies koirineen ja yläkerta on vuokrattuna turisteille, siellä ei tosin ole riesaksi asti näkynyt väkeä. Kuvissa meidän koti on tuon valkoisen osan ylin kerros, ja sen edessä kattoterassi.

Meidän asunto sisältää makuuhuoneen, pienen olohuoneen, kylppärin ja keittiön mihin tullaan sisään suoraan ulkoa. Asunnon jatkeena on terassi joka on suht samankokoinen kuin koko asunto: tämä on periaatteessa yhteiskäytössä muttei siellä muita ole ollut koskaan, paitsi pyykkejä tuomassa narulle. Kämppä ei ehkä ole sitä suurinta luksusta, mutta täällä on kaikki tarpeellinen: keittiössä on pyykkikone, jääkaappipakastin ja kaasuliesi. Uuni puuttuu mutta ilmankin on pärjätty. Olohuoneeseen aiotaan saada majoitettua kaksi lisäihmistä kunhan sellaisia tänne saadaan kylään, siinä on juuri tilaa kahdelle pedille kun terassi hoitaa olohuoneen ja ruokailutilan virkaa. Kylppärissä on oikein kylpyammekin, mutta ensinnäkin vettä pitäisi säästää täälläkin, ja toisekseen lämmin vesi haisee sen verran pahalle, ettei tee mieli kylpyä 🙂

Asunnon jatkeena on toki vielä se pieni puutarhakin talon takana, joskin siellä on aika paljon ampiaisia mangojen perässä, joten ei olla siellä oleskeltu.

Asunnon parhaita puolia on maisema ja terassi. Sijainti on hyvä, kun kävellen pääsee rantaan, ja koiranlenkitysmaastot on ihan vieressä. Parkkipaikka on lähellä ja ongelmaton sekä autolle että kärrylle, mikä ei täällä ole ollenkaan itsestäänselvää. Ihanaa on myös se ettei kämppä haise pahalle, eikä täällä ole ollut juuri koiraa pienempiä ötököitä sisällä. Ne kerrat kun on liskoja saatu meille kylään voi laittaa kyllä vähän omaan piikkiin -pimeällä ei kannata jättää ikkunoita auki, ellei ole valot sisällä päällä…

Huono puoli on liikenteen melu, siihen herää helposti aamulla turhan aikaisin kun liikenne starttaa ehkä kuuden aikaan… Talo on ihan tien vieressä eikä nää yksinkertaiset ikkunat juuri ääntä pidä.

Tänne tullessa sovittiin että alkuun saa leikkiä turistia, eli esimerkiksi syödä ulkona ja juoda illalla oluen, mutta sitten pitää alkaa napata kiinni säästölinjasta ja ”normaalielämästä”. Ulkona syöminen on täällä onneksi aika edullista, ihan helposti lasku ei nouse paljon yli kahdenkympin kahdelta, ja Sparia vastapäätä saa syötyä hyvät hampparit juomineen alle kympin kahdelta. Silti eläminen on suhteutettava tuloihin ja näin on koitettu tehdä.. Jarmo on meistä ahkerammin opetellut ihan uusien ruokien tekoa, itse olen vielä pysytellyt ns kotoa tutuissa ruuissa vaikka kotona kovasti uhosin että nyt opettelen oikeasti tekemään ruokaa. Toki ainesosat on vähän vaihtuneet, muttei voi vielä kovasti lisääntyneellä taidolla kehua. Onneksi kaikki valmisruokaan viittaava on kaupassa niin kallista, että ovat kyllä jääneet kaupan hyllyyn, ja ruokavalio vaikuttaa hetkittäin jopa aika terveelliselle.

Liikuttua on tullut kävellen paljon, vuorilla tai vain perusmäissä. Kauppareissut pyritään hoitamaan autolla vain tarvittaessa. Esim 8 litran vesikannut sekä kylmätuotteet kulkee kuitenkin kivemmin auton kyydissä. Kännyn mittarin mukaan kävelyä on tullut 5-15km päivässä, eikä se sentään ole koko päivää mukana. Eli ihan vielä ei olla ihan rapakunnossa, vaikka fyysisen työn osuus toistaiseksi loistaa poissaolollaan…

Lämmintä on edelleen päivisin 25-30 astetta, yöllä menee jo alle 20:n. Talo ei onneksi kuumene kovin pahasti, ja tuuletus pelaa hyvin. Nykyäänhän sitä palelee jo heti jos lämpötila laskee alle 24:n 🙂 Toki vaatetuskin on ollut tähän asti aika kevyttä, eli ehkä täkäläisestä talvesta vielä selvitään.

Enemmän arjen kuvioista ja täkäläisestä elämästä seuraavalla kerralla, ettei ihan romaaniksi mene. Hasta luego!