Töitä!

Tänään saatiin jo pientä lupausta tulevista töistä. Nie-numeroita (Número de Identidad de Extranjero) edelleen odotellaan mutta valmiiksihan voi toki jo töitä kysellä. Virallisemmin sitten kun on tuo numero, ehkä jo ensi viikolla.

Edelleen on käyty espanjan tunneilla lähes joka päivä, ja siinä välissä tehty läksyt kotona kiltisti. Jonkin verran alkaa jo kieli tarttua päähän, mutta oikeissa keskustelutilanteissa meinaa vieläkin mennä sormi suuhun. Kielikoulun kautta kuitenkin löytyi jo pieniä työmahdollisuuksia: samassa rakennuksessa on hostellin tyyppinen majoitustalo turisteille, josta löytyy tekemistä alkuun meille molemmille. Esittelin opelle nettiin laittamaani työhakemusta, ihan vaan tarkistaakseni että teksti olisi jollainlailla ymmärrettävää (ja olikin! Vain pari pikkuvirhettä löytyi). Hän yllättyi että olen valmis myös siivoushommiin, ja tästä napsahti heti koulun ja hostellin siivoojan tuurausta päivä tai kaksi viikossa. Kokonaisuus sisältää pari luokkahuonetta, 9 majoitushuonetta, yleiset tilat, pari kylppäriä ja valtavan kattoterassin aika makeilla rantamaisemilla. Väitti töihin kuluvan täyden työpäivän, ja tulevana lauantaina pääsen hommaa testaamaan.

Koulussa. Huomaa ökynäppärät pulpetit! Ja tietenkin koulukissa.
Työhakemus 🙂 Käsi ylös kuka on hakenut töitä näin?!

Aika jännä että niin vaan siivoojan pestinkin aloitus jännittää. Ikinä en ensinnäkään ole siivonnut turistien majoitustiloja, uskon siinä olevan ihan omia erityispiirteitään, ja toisekseen saa kuitenkin omaksua uusia tapoja tehdä tätäkin työtä. Siivoushommaa olen viimeksi tehnyt lukioaikana opintojen ohessa, silloin toimisto- ja rappusiivoojien tuurausta ja juhlatilan siivousta. Jännää!

Jarmolle samasta paikasta löytyy kaikenlaista pientä korjattavaa. Isompia remppoja sinne ei tosin ole tulossa, paikan yrittäjä kun on tiloissa itsekin vuokralla. Ihan hyvä alku kuitenkin, ja pääsee Jarmokin tutustumaan paikallisiin rautakauppoihin ja niiden tuotevalikoimiin. Tiedossa on jo että ihan mitä vain ei tältä saarelta löydy, eli isommissa rempoissa saanee turvautua joko Teneriffan tai nettikauppojen valikoimiin.

Työnhaun eteen on jo tehty muitakin peliliikkeitä; työnhakuilmoitus laitettiin parille täkäläiselle fb-palstalle ja viedään myös perinteisemmin sopivalle ilmoitustaululle kun sellainen bongataan. Jarmo on jo saanut pari hyvää yhteystietoa josta kysellä hommia, ja minä kävin kyselemässä töitä paikalliselta luomupuutarhalta josta ei ainakaan heti heitetty pihalle, mutten ole sieltä varsinaista vastaustakaan saanut. Hevoshommia ei ainakaan vielä ole tiedossa (tää Valle Gran Rey on siihen vähän huono sijainti), mutta en ole sitäkään ajatusta vielä hylännyt.

Mulla on aina ollut usko siihen että töitä löytää aina jos ei turhia nirsoile, ja kun on aina ollut pienipalkkainen, sekin tuntuu ihan normaalille. Täälläkin taitaa ainakin siivoushommaa riittää kun vaan aktiivisesti kyselee, tosin palkkaan ei pääse hukkumaan, mutta ei kai ole tarkoituskaan. Nyt ei kuitenkaan etsitä loppuelämän työpaikkaa, vaan riittää että saadaan leipää pöytään jatkossakin. Tulevaisuudelle sitten on useammankinlaista suunnitelmaa, kunhan nyt tuon meidän Suomen tilan joku ostaisi ensin pois.

Ope muuten totesi täkäläisestä palkkatasosta aika hyvin, että ”it’s a price for living in a paradise”.

Kouluttamattomille maksetaan monessa paikassa 5e/h tai jopa sitä pienempi könttähinta. Mulle luvattiin jopa tuosta enemmän, eli aika lähellä Suomen hevosenhoitajan tessin minimiä jo ollaan 🙂 Yrittäjänä tai koulutuksella toki palkkaa voi nostaa tuosta, tai tekemällä töitä muille kuin paikallisille.

Ja kyllä, tuntuu aika etuoikeutetulle olla täällä. Vielä ei ole tarvinnut kaivaa kaapista pitkiä housuja, vaikka tänään aamulenkillä jo harkitsin. Niin kaunista on edelleen ihan jokapaikassa, ettei siihen taida tottua ollenkaan. Jotenkin hassua että näin marraskuussa tuntuu kaikki kukkivan, ja mangopuut tuottaa pihassa satoa ihan täysillä. Ihan vielä ei siis ole tullut Suomea ikävä. 🙂

Oman pihan satoa
Kuva koulumatkalta tänään

Koulumatkan varrelta

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

Vastaa