Kirjoittelen ylös vähän havaintoja elämästä täällä, näin reilun kuukauden vankalla kokemuksella. Päivitetään näitä ehkä sitten myöhemmin, kun on havainnoitu lisää. Havaintojen perustana asuminen Valle Gran Reyssä vajaan kuukauden ajan tänä syksynä ja muutaman päivän vierailu viime talvena, viikon asustelu sekä useampi päiväreissu San Sebastianissa ja visiittejä muihin osiin saarta.
- Ihmiset
Kaikki tapaamamme ihmiset on olleet järjestäin ystävällisiä ja avuliaita, riippumatta yhteisen kielen määrästä. Tylyä kohtelua ei olla saatu missään, edes kaupan kassalla. Täällä on paikallisten lisäksi paljon saksalaisia (etenkin täällä Valle Gran Reyssä) joista osa on asunut täällä hyvinkin pitkään, ja nyt on rannalle saapunut paljon turisteja -suomalaisia ei vielä olla nähty/kuultu. Kaikenkirjavaa sakkia tulee vastaan, mutta kaikki tuntuvat sopivan sekaan hyvin. Milläänlailla sekaisin olevia, saati uhkaavan oloisia tyyppejä ei olla myöskään tavattu. No joo, yksi kovaa kiroileva hahmo kulki talon ohi eräänä iltapäivänä, muttei lasketa poikkeusta.
Kodittomia tai kerjääviä ihmisiä ei olla yhtä lukuunottamatta nähty, joskin uutisten mukaan täälläkin on köyhyys lisääntynyt koronan myötä. Tämä yksikin on kaiketi entinen turisti joka on unohtunut rannalle nukkumaan kaikkine tavaroineen. Eipä tuo tunnu ketään tai mitään häiritsevän, joten sivuutetaan hänet tästä.
Ihmiset täällä on myös väkisinkin keskimääräistä reippaampia -päätellen ihan vaan siitä, että arviolta puolet taloista on rappujen päässä niin, ettei autolla tai muulla vastaavalla härpäkkeellä pääse lähellekään.
2. Turvallisuus
Tämä saari tuntuu kaikinpuolin turvallisesta paikalta ihmisen olla. Toivottavasti tämä mielikuva saadaan myös pitää, vaikka vierailijamäärä saarella lisääntyisikin. Ainahan jokapaikassa voi olla mätämunia joukossa, mutta täällä ei juuri tarvitse jännittää itsensä eikä tavaroidensa puolesta. Ovet ovat taloissa usein auki, on ketään kotona tai ei, ja hämmentyneinä on seurattu kun kännykkä ja lompakko jäävät yksin pöytään omistajan vessakäynnin ajaksi. Saattaa toki auttaa että vakiasukkaat varmasti tuntevat kaikki toisensa, kun väkeä ei ole niin paljoa.
Myöskään mitään vaarallisia eläimiä ei pitäisi tulla vastaan.
Liikenne on myös ihan asiallista -paikalliset ajavat kyllä meidän makuun lujaa vuoristoteillä, mutta kun hidastelee mutkiin allakirjoittaneen psyykelle sopivaa vauhtia (…), ei saa osakseen minkäänlaista tööttäilyä tai muutakaan mielipiteen ilmaisua. Ja siis täällähän tuntuu jo 60km/h useimmiten liian kovalle vauhdille 😀
Silti täälläkin sattui tällä viikolla liikenneonnettomuus yöaikaan autoilijan törmättyä jalankulkijaan -syytä en tiedä, mutta epäilen pimeyden ja heijastimettomuuden liittyvän asiaan. Yleisesti täällä kyllä annetaan jalankulkijoille tietä todella hyvin.
3. Eläimet
Koiria ja kissoja on paljon mutta kaikilla taitaa olla omistajat, kulkukoiria tai -kissoja ei olla nähty. Koirat tosin ovat lähes järjestäin irti, mikä aiheuttaa välillä vähän jänniä tilanteita tuon meidän 40kg+ kokoisen lihasmöykyn kanssa, se kun on edelleen aika kokematon ja melko innokas koirakontakteissa. Tapaamiset sujuvat jo yleensä hyvin, stressikerroin kasvaa vain jos alla on irtokivinen alamäki tai toinen koira on ärhäkkä (Remu vastaa kyllä…).
Lisäksi lemmikkeinä on paljon lintuja, useamman kodin ikkunasta tai parvekkeelta kuuluu kunnon sirkutus, myös meidän alakerrasta jossa on ainakin jonkinsortin papukaija. Vuohia, kanoja ja kyyhkyjä näyttää olevan jokatoisessa talossa, en tiedä onko saarella yhtään paikkaa mihin ei kuulu kukonkieuntaa aamulla, niitä on myös keskellä pääkaupunkia. Muutaman kerran on päästy seuraamaan pulun ulkoilutusta: kun linnut päästetään häkeistään lenkille, ne lentävät villisti laumana ympyrää aikansa, ja palaavat sitten kotiin syömään. Aika jännää seurattavaa 🙂
Luonnossa vastaan tulee paljon haukkoja, muita lintuja joita tunnistan edelleen hävettävän huonosti, liskoja, gekkoja, perhosia ynnämuita pienempiä kavereita.
4. Sää
Alkusyksyn oli päivisin aina 26-28 astetta ja öisin muutaman asteen viileämpi, ja aina aurinkoa täällä rannikolla. Viime viikolla luultiin jo syksyn tulleen kun päivisin oli ”vain” 25 astetta ja öisin 18 ja pilviäkin alkoi näkyä. Nyt palattiin kuitenkin takaisin +30 asteen lämpötiloihin ja lämpimiin öihin, joskaan tämä lämpö ei taida täälläkään olla ihan normaalia tähän aikaan vuodesta. +30 ei muuten täällä tunnu ollenkaan niin tukalalle kuin Suomen sisämaassa, merellä lienee jotain vaikutusta asiaan. Sadetta ei vielä olla nähty. Saaren keskiosissa on satanut meidän täällä ollessa, ja täällä rannalla on kuulemma ihan normaalia ettei syksyllä sada. Sateita on yleensä luvassa sitten tammi-helmikuussa, ehkä.
Tähän asti kukkivia kukkia on riittänyt, mutta nyt tällä viikolla on näkynyt että osa kasveista alkaa kuivua. Saa nähdä miten syksy täällä etenee.
5. Asioiden hoitaminen/hoituminen
Paljon parjataan miten hitaasti ja huonosti kaikki täälläpäin toimii, mutta ainakaan vielä ei ole havaintoja tämän todisteeksi. Kun on koitettu viime aikoina useampaan kertaan esimerkiksi lopettaa Suomessa olevaa pankkitiliä tai vakuutusta, on siellä ollut niin hidasta ja hermojaraastavan hankalaa toimintaa, että kyllä näiden täällä pitäisi aika hankalia olla että paremmaksi pistäisivät. Palvelualttiita ja hymyileviä ovat ainakin tähän asti olleet virastoissa, aika näyttää muuttuuko tämä mielipide vielä vai ei. Kielitaitoa on kyllä kaivattu, mutta se kritiikki kyllä kohdistuu meihin eikä täkäläisiin -”minkä maan riesana olet, sen maan kieli on osattava”, sanoi viisas isäni taannoin puhelimessa. Byrokratiaa tuntuu riittävän kun maahan koittaa soluttautua, mutta se saattaa olla vain hyväkin asia?
