Lauantai: My Day in Valle Gran Rey

Eilen oli aika ”peruslauantai”, mutta koitin napsia kuvia matkan varrelta jotta saan tallennettua tännekin tätä uutta normaalia arkea.

Aamu alkoi kahdeksan jälkeen herätyskellon soitolla. Yleensä meidät herättää kyllä viereisen tien autojen äänet jo aikaisin aamulla, mutta siitä on oppinut vielä torkkumaan eteenpäin. Aamupala syötiin ulkona terassilla niinkuin joka aamu, mutta nyt oli kyllä kylmin aamu tähän astisista: vain 17 astetta. Sai jo ihan pukeutua. Ennen aamupalaa käytän Remun vain pienellä vessalenkillä tien toisella puolen. Ja olisi liikaa vaadittu se että jo aamupalalla ymmärtäisi heilua kamera kädessä, mistä syystä kuva pelkästä kahvikupista, äidiltä aikanaan saatu oinasmuki tuli mukaan Suomesta.

Menen töihin vasta yhteentoista. Kovin mieluusti menisi jo aiemmin mutta se ei käy, johtuen osaksi siitä että siivottavat huoneet vapautuvat vasta klo 12 mennessä, mutta vielä enemmän siitä että arkisin pyykkiä voi pestä vasta klo 14 alkaen, ja vähintään kaksi koneellista pitää saada pestyä. Täällä jostain ihmeen syystä sähkö on halvempaa klo 14-18, eli sen ajan kun se Suomessa taitaa olla kalleimmillaan? Aamupäivällä hinta on iltapäivään verrattuna kolminkertainen. Viikonloppuisin tosin saa pyykätä mihin aikaan vain.

Aamupäivä meni kotona ihmetellessä tietokoneella mm. Suomen veroasioita, taas kerran, ja sen lisäksi sähköpostin parissa, vielä on vähän hidasta tuo työnhakukirjeenvaihto espanjaksi, ja jonkin verran tarvitsee vielä käännellä sanoja pons:silla sitä varten. Yllättävän nopeasti kello tuli puoli 11, ja taas kerran tuli kiire työvaatteiden kaivamisen ja eväiden tekemisen kanssa. Töihin kävely kestää 15-20min, ja on tosi kiva osa päivää. Aina jos siihen onnistuu varaamaan tuon 20min, voi myös pysähdellä ihastelemaan kukkia ja maisemia, vielä ei ole ollenkaan silmät näihin turtuneet, ja ihan joka kerta joutuu myös napsimaan kuvia kaikesta minkä on jo kuvannut noin sata kertaa ennenkin 🙂 Pakko on laittaa taas kerran oheen pari räpsäisyä työmatkan varrelta.

Töihin saapuessani ensin pitäisi siivota tyhjentyneet huoneet, siltä varalta että seuraavat asukkaat saapuvat etuajassa. Nyt kuitenkin hostellin keittiö oli niin hurjan törkyinen perjantai-illan jäljiltä että oli pakko aloittaa siitä. Tiskaus, astiat kuivumaan, pöydät ja kaasuhella siisteiksi. Jätin lattiat ja roskikset vielä odottamaan, ja siirryin siivoamaan huoneita. Petivaatteet ja pyyhkeet pesuun, lakanoiden haku katolta ja sänkyjen uudelleen petaus. Pintojen pyyhintä, roskiksen pussin vaihto, lattian harjaus ja pesu. Yhtään imuria en vielä ole tällä saarella nähnyt. Tällä kertaa ekan huoneen asukkaat tulivatkin jo jonoon kun huone oli puolivälissä, mutta kiltisti jonottivat kunnes olin valmis. Kolme muuta huonetta sain siivoilla aikalailla rauhassa, täällä siivotaan onneksi vain tyhjentyneet huoneet eikä tarvise mennä asuttuihin huoneisiin ollenkaan. Kun huoneet ovat valmiit ja olen tsekannut että vessat ja keittiö ovat käyttökelpoisessa kunnossa, voi pitää ruokatauon, tässä vaiheessa kello oli jotain yhden ja kahden väliltä. Täällä on nyt turistikausi alkanut ihan kunnolla ja huoneet ovat aikalailla varattuja, mutta aika rauhassa saa päivällä tehdä hommiaan -kuka nyt päivällä täällä sisällä olisi. Maisemat työpaikalta ovat aika kelvolliset. Kun olen huono taukoja juuri muuten pitämään, olen nyt oppinut töissäkin pysähtymään ihailemaan maisemia aina hetkeksi. Muuten käy aika rankaksi tuo kuuden tunninkin päivä, kun on kuitenkin ihan fyysistä hommaa koko ajan.

Lounaaksi juustokurkkuleipä, vettä ja paikallinen banaani, jonka haen aina työmatkan varrelta hintaan 16 senttiä.
Maisema työpaikan parvekkeelta

Lounastauon jälkeen alkoi pyykin pesu, kolme koneellista ehdin pestä ja niistä puolet kuivattaakin -aika kätevää että lakanat kuivuvat kattoterassilla auringossa ja tuulessa sillä aikaa kun seuraava koneellinen peseytyy. Keittiön uusiosiivous, kolmen vessa/kylpyhuoneen siivous ja käytävien ym yleisten tilojen lattioiden lakaisu ja pesu. Tämän jälkeen jäi vielä aikaa joten harjailin kattoterassin (joka tällä hostellilla on ihan valtava!) ja raput sekä pihaa. Sen jälkeen luovutin ja laitoin Jarmolle viestiä että on valmista.

Lauantai on meidän pitsapäivä -muuten on koitettu rajoittaa ulkona syömistä, mutta lauantaisin saa mennä rantaan ravintolaan. Nyt mentiin ensi rannalle ja uimaan kun oli niin ihanan lämmin päivä -meren aallot oli taas ihan huiput uimiseen, ja vesi edelleen lämpimämpää kuin Suomen järvivesi kesällä. Sinne jäi hyvin siivouksen pölyt ja sopi mennä ravintolaan.

Meri ja aurinko

Nälkä oli joten kuvaa ruuasta ei saatu 🙂 , mutta pitsat ja oluet olivat taas oikein kelvolliset ja maksoivat kahdelta hengeltä yhteensä 22e. Syömisen jälkeen alettiin katsastelemaan musiikkitarjontaa, ja päädyttiin seuraamaan ensin tulishowta rannalle -jokailtainen rumpushow missattiin tällä kertaa syödessä.

tulishow

Sen jälkeen palattiin rantakadulle jossa Gomera Flamenco Triosta tuttu Cana kitaroitsi ja lauloi omia flamencobiisejään. Edelleen allekirjoittaneen mielestä flamencolaulanta on aika kummallista, mutta musisointi muuten varsin kelvollista, ja live on aina live. Ihan kelpo ilta siis. Kotiin käveltiin taas sivistyneiden ihmisten tapaan muutama tunti pimeäntulon jälkeen, eipä tullut kelloa katsottua.

Sunnuntai on kotipäivä -koiran kanssa lähimaastossa lenkkeilyä, espanjan opiskelua ja tämän kirjoittelua kattoterassilla. Ohjelmassa on myös istuttaa lisää yrttejä ja vihanneksia katolle, kun nyt näyttää sille että täällä asutaan pidempäänkin. Tänne muuttaessa kylvetyistä on juuri päästy maistelemaan ekoja basilikanlehtiä. Mangojen sesonki taitaa muuten olla ohi -tänään poimittiin pihasta viimeinen kelvollisen näköinen yksilö.

Vaikka öisin on reilusti alle 20 astetta lämpöä, on päivisin oikein kiva 26, ja edelleen aina aurinkoa. Ei valittamista.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

Vastaa