Byrokratiaa

Kirjoittelenpa tänne tiivistelmää meidän byrokratian kanssa taisteluista. Ohi ne eivät toki vielä ole, mutta tehdään tälle jatko-osa sitten myöhemmin.

En toistaiseksi osaa nähdä Espanjalaista byrokratiaa Suomalaista vastaavaa hankalampana -sen kanssa oli Suomessa pienyrittäjällä tekeminen ja kiroilemista riitti. Jos täällä asioiden hoito oletetaan yhtä hankalaksi kuin Suomessa, niin siihen kun lisää erittäin puutteellisen kielitaidon, niin riittää purtavaa hetkeksi aikaa.

Vertailua:

-Suomessa aikalailla kaikki pitäisi hoitaa sähköisesti, ja jos haluat ihan oikean ihmisen puhelimen päähän saat varautua jonottamaan. Täällä taas palvelu pelaisi kyllä hyvin puhelimitse jos vain osaisi sitä kieltä, ja virastoihin voi aina sopia tapaamisen tai vaan marssia paikanpäälle. Kielitaidon puutteesta ei kai voi oikein valtiota syyttää, pitänee etsiä syyllisiä tästä lähempää… Tästä pisteet Gomeralle, ja lisää kielitreeniä meille.

-Gomeralle miinuksena se, ettei sähköposteihin juuri vastata, se kun olisi se kiva kommunikointiväline huonon kielitaidon omaaville.

-Kun sitten kyselet informaatiota sieltä virastosta, voi saada eri ihmisiltä hyvinkin erilaisia vastauksia -tosin samaa on kyllä ollut havaittavissa joskus Suomessakin.

-Asiakaspalvelu virastoissa (ja miksei muuallakin): tässä Gomera vie kyllä pidemmän korren. Kerran on tavattu nyrpeä asiakaspalvelija. Ja monta asiakaspalvelijaa on tavattu.

-Kirjanpito/asioidenhoito: Suomessa on ollut helppoa palkata kirjanpitäjä, joskin on myös havaittu ettei se pätevä kirjanpitäjä sielläkään välttämättä olekaan niin pätevä. Hyviä on kuitenkin lopulta löydetty. Täällä asiaa mutkistaa taas se sama yhteisen kielen puute, ja sähköpostailuhaluttomuus. Täälläkin on nyt löydetty yhteyshenkilö tulkiksi, ja hlökohtainen neuvoja, jonka toivon kommunikoivan myös mailitse.

-Pankkipalvelut: pakko laittaa nekin tähän listaan, niissä on niiin valtava ero, heittämällä Gomeran eduksi.

Täällä kun marssit pankkiin, löytyy välittömästi asiakaspalvelua. Isoimmassa pankissa myös englanniksi kummassakin konttorissa. Palvelu on sujuvaa ja ystävällistä, kaikki onnistuu pankin tiskillä ja automaatille saa maalaistollot apua 🙂 Edes aikaa ei tarvitse varata, paitsi enemmän aikaa vieviin juttuihin kuten tilin avaaminen (siihen aika löytyi seuraavaksi aamuksi).

Pankkipalvelut ovat vieläpä Suomeen verrattuna lähes ilmaisia. Ja pankkikorttikin on hienompi 🙂

Asioita joiden hoitamista täällä on harjoiteltu:

NIE (Número de Identidad de Extranjero):

Tämän haku sujui oikeinkin hienosti, vaikka oltiin ihan untuvikkoja. Tuurilla löydettiin kerran virastosta myös englantia puhuva henkilö. Jarmo sai oman numeronsa 2 viikossa (3 oli veikkaus), minun paperistani puuttui allekirjoitus joten se lähti takaisin Teneriffalle ja taisi mennä yhteensä 5 viikkoa. NIEn saantiin ei ole sen kummempia vaatimuksia, se pitää vain osata hakea, ja se vaaditaan kaikkien yhtään virallisempien asioiden hoitamiseen, alkaen pankkitilistä tai vuokrasopimuksesta.

Certificado De Empadronamiento:

Eli kunnan asukkaaksi ilmoittautuminen. Tähän vaaditaan NIE ja vuokrasopimus, eli vakiosoite, ja tätä taas tarvitaan esimerkiksi oleskeluluvan hakuun. Tämän piti olla helpohko juttu oman kunnan kunnantalolla, mutta ei. Täytettävä lomake oli yllättävän vaikea ja pitkä. Tässä yhteydessä tavattiin myös se ainoa tyly virkailija, joka selvästi oli kypsynyt turisteihin jotka eivät tajua mistään mitään. Lomake oli väärin täytetty, eikä ymmärretty kysymyksiä oikein livenäkään… Selvittiin kuitenkin.

Pankkitilin ja puhelinliittymän avaus sujuivat hienosti ja helposti, niistä ei nyt tähän väliin enää enempää.

Yrityksen perustaminen:

Mitähän tähän sanoisi. Alunperin minun ei pitänyt edes alkaa täällä yrittäjäksi, mutta Jarmo on yrittänyt aloittaa jo monta kuukautta. Ensin koitettiin selvitellä asioita itse ja kysellä sähköpostilla apua asessorioilta jotka näitä asioita hoitavat. Kumpikaan ei tuottanut minkäänlaista tulosta, ja sähköpostien vastausprosentti pysyi aika lähellä nollaa. Jarmo sitten marssi lopulta oman kylän asessorioihin kyselemään hintaa avulle, ja etsimään englanninkielistä avustajaa. Seurauksena se, että päätyi puolivastentahtoisesti molempien asessorioiden asiakkaaksi, eikä kummassakaan kuitenkaan ollut sitä englanninkielentaitoista henkilöä (toisessa oli tulkki palkkalistoilla, mutta välikäden kautta toimiminen ei kuitenkaan toiminut). Tässä oli kaikenlaista seikkailua ja säätöä, muttei yritys vaan käynnistynyt.

Muiden juttujen kautta tutustuttiin täällä jo pitkään asuneeseen ulkomaalaiseen yrittäjäpariskuntaan jotka suosittelivat nettiasessoriaa jota itse käyttävät. Sinne sitten koemielessä koitin ensin sekä luoda tiliä että lähetellä sähköpostia englanniksi sekä espanjaksi, ihan perinteisellä onnistumisprosentilla. Englantiahan tässäkään toimistossa ei puhuta ja paljon asioita pitää hoitaa puhelimitse. Toinen tästä pariskunnasta kuitenkin lupautui kielitaitoisena ja asioista tietävänä auttamaan, ja onkin tehnyt ihan valtavan työn säätäessään meidän ja asessorian välissä.

Hänen avullaan saatiin vihdoin eilen kummallekin ”autonomo” eli kutakuinkin toiminimi perustettua, ja sen myötä liityttyä verorekisteriin ja sosiaaliturvan piiriin. Jes!

Nyt pitäisi vielä opetella käyttämään tuon asessorian sivuja ja laskutusohjelmaa, sekä oppia laskuttamaan ja tekemään kirjanpitoa. Saatiin oma neuvojakin tuolta toimistolta. Harmi vain ettei hänkään tietenkään puhu englantia, mutta toivotaan että sähköpostiviestintä toimisi, sillä onnistuu jollain lailla espanjaksikin…

Residencia eli oleskelulupa:

Tähän vaaditaan kaikki nuo edellämainitut, ja lisäksi joko työsopimus tai todistus siitä että saat itse itsesi elätettyä täällä sekä jonkinlainen sairaskuluvakuutus. Me saatiin nuo meidän yritykset juuri ennen tämän anomista voimaan, mutta laskutustahan niillä ei ole vielä ehtinyt olla. Koitettiin siis todistella pärjäämistämme useamman eri kanavan kautta, saa nähdä tuleeko tästä vielä lisäkysymyksiä. Hiukan epäselväksi jäi vielä myös riittääkö tuo yrittäjyyden kautta tuleva sosiaaliturva, vai tarvitaanko vielä erillinen sairausvakuutuskin. Vakuutukset eivät ole ihan halpoja ja ovat voimassa aina vähintään vuoden, joten mielellään sen tarpeellisuutta vielä mietittäisiin. Nämä kysymykset on niitä mihin saa monta eri vastausta, eli saa nähdä.

Aiemmin residencian on täällä saanut kun vaan on pyytänyt, tämä on muuttunut ihan viime aikoina tiukemmaksi kun tulijoita on enemmän. Ja lienee ihan ymmärrettävää ja ehkä hyväkin.

Auto:

Auton ja peräkärryn rekisteröinti tänne on meidän ikuisuusprojekti. Onneksi sillä ei ihan vielä ole kiire, joskin kohta on täällä oltu 6kk ja sitten on. Tähän löytyy netistä aika huonosti paikkansapitävää tietoa. Parhaiten tietoa on saatu marssimalla suoraan katsastuskonttorille eli ITV:lle. Siellä on taas kerran oikein mukava kaveri, joka aina kyselee asiaa ylemmiltä herroilta jotka aina haluavat yhden paperin lisää. Käydään siis kyselemässä asiaa lähes aina kun käydään pääkaupungissa, niin josko se siitä jonain päivänä. Harmaita hiuksia aiheutti COC-todistus, josta ei aiemmin oltu kuultukaan. Sellainen vaadittiin, ja sellaisen Jarmo sitten tilasi netistä. Harmi vaan, että paperi ei kelvannut koska ei ollut alkuperäinen… tämä paperi kuitenkin jo maksoi yli satasen niin ei viitsitty niitä enempääkään tilailla vaan ilmoitettiin ettei meillä sellaista ole.

Onneksi löytyi täkäläinen insinööri joka voi kirjoittaa tämän tilalle kelpaavan paperin, ja tällä hetkellä on menossa kirjeenvaihto Jarmon, katsastusmiehen ja insinöörin välillä -aina ajoittain herää toivo että auto vielä saadaan espanjalaiseen rekisteriin ennen määräajan umpeutumista. Saas nähdä.

Vielä pitäisi anoa espanjalaiset ajokortitkin, ne tarvitaan pian tuon residencian saamisen jälkeen. Tätä projektia ei ole vielä aloitettu, toistaiseksi uskon sen olevan helppo 🙂

Ihan helppoa ei siis ole ollut kaikki säätö, mutta jossain vaiheessa osasin luopua ajatuksesta että kaikki pitäisi saada nyt heti hoidettua kuntoon. Se on helpottanut aika paljon 🙂

Kuvassa menossa toivorikkaana residenciaa anomaan San Sebastianissa (koira jäi autoon siksi aikaa).