Tänään oli byrokratianharjoittelupäivä San Sebastianissa.
Meillä on nyt autonomo-yritykset toiminnassa! Vielä kun oppisi niitä käyttämään 🙂
Laitettiin viimein eteenpäin myös residencia-hakemukset. Jos viimeksi ulkomaalaisvirastolla asioidessa kuvitteli jo oppineensa kieltä, tuli tänään taas paluu maanpinnalle kun meidän miljoonia papereita vastaanotti kaksi naista jotka puhuivat niin nopeaa espanjaa, ettei ollut mitään saumaa pysyä mukana… Osan papereita/vaatimuksia kanssa tuli kiire vaikka miten on tehty töitä niiden eteen, joten voipi olla että vielä palataan asiaan. Koitan huomenna siivouspäivän jälkeen tehdä oman päivityksensä näistä tähän astisista byrokratiaseikkailuista, kai niistä pitää jotain tallentaa kuitenkin. Mutkia on riittänyt ja apua kielen kanssa on tarvittu (ja nyt onneksi saatukin), mutta mitään ei (vielä) ole jäänyt hoitamatta. Virkailijat ovat edelleen myös olleet kaikki oikein mukavia, vaikka tiskille tulee tällaisia maalaisia jotka ei ihan heti tajua mistään mitään.
Byrokratian ihmettelyn päälle käytiin pienellä vaelluksella pääkaupungin lähellä. Alle 2 km päässä autotieltä on ensin El Magron muinainen hylätty kylä, ja sen jälkeen tulee vastaan Roque del Sombrero, hassun mallinen töppäre jota on ohiajaessa tieltä usein katseltu. Käveltiin ensin barrancon poikki kylää ihmettelemään ja sieltä Sombreron juurelle ja samaa reittiä takaisin. Sombrero näyttää kyllä allekirjoittaneen mielestä ihan jollekin muulle kuin sombrerolle, mutta hassun mallinen se on. Tuliperäisen ajan jäänteitä tämäkin.
El Magro oli hämmästyttävä paikka! Jo tieltä katsellessa olen ihmetellyt miten tällaisessa paikassa on voinut kylä autioitua, ja vielä enemmän ihmettelen sitä nyt. Useinhan asia kai on liittynyt sähkö- ja vesijohtoverkkojen saatavuuteen, mutta tämä kylä on ollut kuitenkin vain 10km päässä pääkaupungista ja on alle 2km päässä päätieltä. Jos tätä sattuu lukemaan joku joka tietää asiasta enemmän, saa kommentoida. Paikalla on useampi talonraunio joissa on seinät vielä aika pitkälti pystyssä ja osassa vähän kattoakin jäljellä. Maisemat ovat aivan upeat! Nyt Calima peitti merestä horisontin sekä näkymät Teneriffalle, mutta komiaa oli silti.
Reitti oli yksi hienoimmista; vihreää luontoa, hienoa vuoristoa, matkalla jopa pieni vesiputouslampi koiralle kahlattavaksi ja barrancon pohjallakin virtasi pieni joki, ainakin nyt muutama päivä sateiden jälkeen.
Polku jatkuisi huikeissa maisemissa 7km päähän barrancoa pitkin rannalle, El Cabriton kylään jossa kovasti haluaisin käydä. Sinne vaan pitäisi varata oma päivänsä -vuoristomaastossa 7km päähän ja takaisin kävely ei mene ihan hetkessä. El Cabrito on kylä johon pääsee vain kävellen tai veneellä, sinne ei mene tietä ollenkaan. Tänne on aikoinaan paennut itävaltalainen yhteisö Tsernobylin katastrofia. Nykyään kylässä toimii hotelli ja täysin omavarainen yhteisö, joka varmasti saa elää hyvin omassa rauhassaan. Tämä jää ”to go”-listalle kärjen lähelle, mutta vaikka polku ja maisemat olivat miten hienot, nyt piti palata kotiin ihmettelemään yrittäjän elämää.
Näyttää kyllä upealta, todella hienon vehreitä maisemia! Roque del Sombrero ei minunkaan mielestäni välttämättä näytä somberolta, mutta hienon näköinen se joka tapauksessa on. Kiinnostava myös tuo El Magron kohtalo, minkähän takia se tosiaan mahtaa olla autioitunut…